Shortsikeli!

Ajattelin tehä ensimmäisen päivän asu -postaukseni! Lähinnä siks että leikin tällä kännykällä, ja mulla oli tänään tyhmän näköset vaatteet. Villapaita on 80-luvulta ja villashortsit sain joululahjaks, ostettu kuulemma seppälästä. Siellä en oikeestaan ikinä asioi, en ees tienny _villasten_ shortsien olemassaolosta.

I bought the last train ticket to the end of the world

Hei, selvisin joulusta! Nyt oon kaks päivää ollu onnellisesti maha täynnä jouluruokaa, ja tottakai hoivannut mun ihanaa, suloista, kaunista, kivaa... uutta kännykkää. Aah! Nolifen unelma, tumblr mukana joka paikassa!

Ostin vähän ennen joulua ihan mahtavan tuulitakin (?) en kerro mistä okei h&m hyi saatana ja jee rakastan sitä. Ja otin itestäni tyhmiä kuvia missä näytän ihan pelästyneeltä peuralta :)

Löysin, tai no mun on pitäny jo pitkään kuunnella semmosta uutta bändiä ku The Maine. Ihan mahtavaa fiilistelymusaa!

instawhoring!

Hei, selvittiin maailmanlopusta!

Eilen kävin vielä hankkimassa viimesetkin joululahjat, ja tänä aamuna sitte paketoin kaikki lahjat ja väkersin jopa pienet kortit. En oo ehkä maailman joulufanein ihminen, mut tykkään antaa lahjoja ja tavallaan myös saadakin niitä. Joulukuusen koristelu on parasta, joulusiivous myös (muuten vihaan siivoomista, hah!). Stressi on pyllystä, kuten myös joululaulut ja graavilohi. Ärsyttää kun pitää sukuloida joka päivä ja pukeutua hienosti. Eikä saa kautta ehdi nähdä kavereita ennen jotain uuttavuotta. 

Jouluna pitää katsoa kaikkia hiuksia nostattavan ärsyttäviä jouluisia perheleffoja. Ja samat leffat tulee joka vuosi. Joulumusiikki, hyi saatana. Vihaan joululauluja, kestän niitä ainoastaan jos Samuli Edelmann esittää ne, koska se on niin ärsyttävää että se on jo hauskan kuulosta.

Joka vuosi ennen joulua porukat vannoo että tänä jouluna ei sitten osteta paljoa lahjoja. Silti niitä sataa ihan liikaa ja ihan turhia. Äitille vaan puhkee ennen joulua sellanen ostomania, kuten se sanoo joka joulu: "tiedän ettei olis pitänyt mutta näin tän kaupassa ja ajattelin et tää olis niin täydellinen sulle!". 

Tänä vuonna päätin kostaa ja ostin kaikille joululahjoja jopa kaksin kappalein (tänä joulunahan ei saanut ostaa yhtäkään lahjaa vanhemmille) pienellä opiskelijanbudjetillani. 

Niin ja tänään koristellaan kuusi iskän kanssa, ihan niin kuin joka joulu!:)

I'm jinglebelling and everyone's yelling, we'll drink 'til the bars shut us down

... ain't that just what Christmas is all about?

Niin siis tänään oli viimenen esitys, nyt se treenaaminen vihdoinkin loppu! Eli laulajien joulumatinea.

Olin aika kiltti ja valitsin All Time Lowin Merry Christmas Kiss My Ass, koska huvitti tavallaan vihaan joululauluja, ja otin koko matinean vähän niinkuin vitsillä. Nojoo, ehkä vähän törkeetä mut meni jo!

Itseasiassa meni aika huonosti. Treeneissä meni mun mielestä tosi hyvin, mut sit itse konsertissa bändi alko soittaa jollain ihan ihme turboteholla ja kuumottelin sen biisin läpi, paikoittain vähän epävireisesti. Mun suurin kammo on laulaa epävireisesti yleisön ja musiikkilukion rehtorin edessä ja tottakai se toteutui just tänään. Hyi. Häpeän itseäni.

Asiasta kukkaruukkuun, unohin kokonaan et ostin Virosta tämmöset söpöt korvikset. En nyt hirveen mielelläni mitään vaate/krääsäpostauksia tee, mut tykkään näistä ihan liikaa!

Kuoromatka Viroon

Eilen oltiin siis kuoromatkalla Tallinnassa. 

Kaikki koulun kuorot siis lähtee joka vuosi Viroon päivän matkalle. Esiinnytään Vanhassa Kaupungissa jossain kirkossa jnejne. 

Päivä oli oikeesti tosi jees, vaikka Helsinki-Viro välinen laivamatka olikin kokemuksena aika vastenmielinen. Saatiin konsertin jälkeen hengata Virossa itseksemme, ja kierrettiin lähinnä vaan Vanhaa Kaupunkia ja käytiin ylläripylläri mäkissä. Kaikilla oli mun tietääkseni ihan hauskaa, vaikka voin kuvitella et tänään väsyttää ihan liikaa. 

Ainiin, siellä kirkossa meitä oli katsomassa peräti 11 ihmistä.

All I want for Christmas is "Thank You"

Toivun vieläkin ylirankasta viikosta. Maanantaina teatteriin, tiistaina kolmet harjotuksen päällekkäin (Lucia, muva ja kuoro), keskiviikkona Vaskiklubi, torstaina Luciaesityksiä ja kuoron konsertti, eilen perjantaina taas Tönön joulujuhla.

Ei jeesus kun voi ihminen olla sekasin, väsyny ja stressaantunu. Varsinkin torstai vei musta viimeset mehut, kun piti seikkailla Suomenlinnassa ja palella siellä joku tunti konsertin jälkeen ennen kuin juostiin pää kolmantena jalkana jumalauta Vantaalle kirkolle kuoron harjotuksiin. 

Nyt oon koko päivän vaan rauhottunu ja rentoutunu kotona ja lataan akkuja huomista Viron kuoromatkaa varten. Niimpä, sekin vielä. 

Ainoa asia, mitä (niin siis oppituntien lisäksi) jäin kaipaamaan, olis se yks pienen pieni sana mitä en oo kuullut. En silloin kun treenasin hulluna itsenäisyyspäivän juhlan juontoa ja juonsin kaksi juhlaa. En torstaina kun esitettiin Lucia varmaan miljoona kertaa ja raahauduttiin paikasta toiseen itku kurkussa joka paikka kipeenä. 

Miten se on niin vaikeeta? En enää halua suostua mihinkään varsinkaan koulun juttuihin kun pitää vaan rutistaa itsestään ne viimesetkin mehut eikä oikeesti saa siitä mitään kiitosta. Ihan oikeesti. Ainoa asia mitä haluisin kuulla tän kaiken saatanallisen stressin ja omistautumisen jälkeen olis "kiitos kun jaksoitte tehdä tän".

Eikö etenkin opettajat ole niitä jotka sen parhaiten tajuaa? Jos on joka päivä nuorten kanssa tekemisissä, eiköhän pitäis tajuta et meillä on muutakin elämässä kun Sankta Lucia, laulustemmojen harjoittelu, juhlavaatteiden metsästys ja tuolla lumimyrskyssä yksin rämpiminen. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se että jakso alkoi kaksi viikkoa sitten ja pääsin vasta eilen ensimmäiselle bilsan tunnilleni. Tai että mun ihmissuhteet kärsii kun oon kokoajan kyrpä otsassa, vittuilen kaikesta (sori Emmi eilisestä ragesta), eikä mulla ole aikaa kenellekkään. Tai että mä en ole vieläkään ehtinyt nähdä Hobittia.

täs mä viime talvena ku ei ollu taidelukiota

Call me pathetic, call me what you will

So I was sitting there in the bar and this guy comes up to me and he said "My life stinks" and I saw his gold credit card and I saw the way he was looking at people across the room and I looked at his face and you know, what a good looking face, and I just said:
"Dude, your perspective on life sucks."

Oon tässä räpiköiny koeviikkoa läpi, en enää muista mikä päivä on, tai koska oon viimeks tehny muuta ku nukkunu ja koomaillu kotona. En mä jaksa tehdä mitään, varsinkaan lukea kokeisiin. Pitäis varmaan opetella vähän enemmän stressaamaan koulusta, mutta kun on niin paljon muutakin stressattavaa. Ihan kuin mä jaksaisin tän kaiken keskellä vielä valittaa ja huolehtia jostain kokeista. Pääasia että opin jotain.
Päivää piristi ihan älyttömästi kummitädiltä Itävallan Salzburgista tullut kirje ja pieni suklaajoulukalenteri.
Niin joulu! Vois pikkuhiljaa alkaa väsää kavereille lahjoja ja kortteja. Ekat piparit leivottiin kavereiden kanssa lauantaina!