'Cause you suck at love

Päivitystauosta tuli vähän liian pitkä mut jaa D: Hyvää kai kuuluu, vituttaa vaan ihan pikkasen kun tajusin että nyt on menny hyvä jätkä sivu suun, ihan vaan sen takia etten oo pitäny siihen puoleen vuoteen yhteyttä ku kaverit sano et se on pissapää. Vittu mitä teinidraamaa taas. Muttajuu sille ei nyt enää mitään voi, jatkan elämääni ja ostan kuutioituja bataatteja.

Meillä oli se jouludisko pikkusille, ja hyvinhän se meni :) Vaikkei siellä hirveesti porukkaa ollukkaan, kaikki oli tosi hyvin messissä. Ensin kaikkien tukareiden piti jäädä koululle, mutta jostain ihmeen syystä kävi taas niin että mä ja yks toinen tukari jäätiin sitten kahdestaan koristelemaan koko salia, pystyttämään ruokapöytää ja keksimään leikkejä. Muiden tukareiden piti tulla viimestään neljältä roudaamaan musakamoja ja sellasia, mutta sillonkin meitä oli neljä tukaria roudaamassa rumpuja ja vahvistimia. Kun ihmiset suvaitsi siinä viiden aikoihin tulla, oli tosi kiva kuunnella niitä "tää sali on ihan tyhmästi koristeltu"-kommentteja. Kiitti, tee itse paremmin ja haista huilu.

Itse pikkujoulut alko siinä kuuden maissa, ja meni siis ihan hyvin. Oltiin Ellan kanssa hommattu pari kaveria soittaa ja viihdyttää, ja no... niiltä luonnollisesti loppu biisit joten mut ja Ella kutsuttiin lavalle laulamaan bändin seuraksi Basket Case ja Blitzkrieg Bop. Ihan hauskaa oli sekin :D Muttajoo, onnistunut ilta oli, vaikka suurin osa tukareista vaan valitti ja istu nurkassa mitään tekemättä. Voi myös johtua siitä että ne olettaa automaattisesti olevansa parempia koska liikkaluokka, mut siitä sit joskus myöhemmin.
Vituttaa vaan kun itsellä on taipumus aina auttaa ja järjestää asioita liikaa. Vaikka mun hommiin ei todellakaan kuulunut koristelu tai ruokien laittaminen, huolehdin niistä asioista koska niistä vastaavat ihmiset ei sitä tehnyt. Mä en voi vaan jättää asioita tekemättä, sehän olis tässä tapauksessa vaan pilannut niiden seiskojen illan.
Ellakin huomas tän, ja ihmetteli kuinka meiltä tullaan aina kysymään jos ideat, leikit ja ohjelma loppuu, että mitä seuraavaksi. No keksikää itse? Ei me kaikesta olla vastuussa.

jotain mun raapustuksia, You Me At Six

Mitäs muuta... hmm. Lauloin koulun joulujuhlassa yhden mun rinnakkaisluokkalaisen kanssa. Meni ihan penkin alle, mut vaikka tää nyt kuulostaakin aika pirun itseriittoselta, voin sanoo ettei ollu ihan kokonaan mun vika. Ainakin mitä kuuntelin sitä nauhotetta, toinen laulu oli vähän vähemmän vireessä, mikä tekee stemmoista aika riitasointuiset. Hrr, kiva nolata ittensä tolla tavalla koulun edessä. No, ei voi mitään :/

Hei, siistii, kaveri jota en oo nähny kesän jälkeen kertaakaan tulee ehkä huomenna käymään. Tosin pitää varata suklaata ja jätskiä - eiku oho, ei suklaata ku se on allerginen - ja ties mitä kun niillä on poikaystävän kanssa ollu vaikeeta ja ne on vakavissaan miettiny suhteen lopettamista. Nojaa, mua ei pahemmin liikuta; en koskaan oo mitenkään ihan hirveesti tykänny siitä jätkästä. Toivottavasti kaveri vaan on ok :/

Nomutta, ei mulla muuta :)

If we make it out alive

Tänään istuttiin perheen kanssa ruokapöydässä syömässä, kun kuulin jotain aika pysäyttävää. Jotain, mitä en ihan olis kuvitellu vanhempieni suusta kuulevani.

"Olisin kyllä tosi pettynyt suhun jos menisit amikseen"
Kyllä vain, pettynyt. Keskusteltiin vaan ihan normaalisti mun tulevaisuudesta, ammatti- sekä kouluvalinnoista, ja mainitsin että oon myös harkinnut suoraan ammattiin kouluttautumista koska se olis mun oman laiskuuden puolesta kannattavampaa etten mee lukioon paskomaan niitä arvosanoja, vaan kouluttaudun vielä kun voin. Mikäs siinä, ihan kiva se on omalta faijalta kuulla että se olis pettynyt suhun jos teet näin.
Tunteet heilui siinä hysterian paikkeilla. Sillee dundundunn, mitäs nyt.
Toisaalta, miks helvetissä mua kiinnostais niiden mielipiteet kun ei aikasemminkaan ole kiinnostanut. Vittu, musta tulee vaikka rekkakuski jos haluun, pettyy porukat tai ei.

Perheestä puheenollen, autoin veljeä harjottelemaan sen laulukokeeseen. Se valitsi sen saman biisin minkä mäkin sillon kaks vuotta sitten kun mulla oli toi samainen laulukoe ja samat lauluvaihtoehdit. Ozzyn Dreamerilla mennään, I'm so proud! Veljellä on oikeesti jopa aika hyvä lauluääni, ja se on musikaalinen. Harmi ettei sitä musiikki pahemmin kiinnosta, muuten kouluttaisin siitä Suomen Alex Gaskarthin tai jotain.

Dear God

Pakko tietenkin myöntää että olin riparin suhteen täysin väärässä.
Muahan ahdisti aivan suunnattomasti ennen sitä. No, ripari osottautuki yhdeks parhaimmista kokemuksista ja sain paljon uusia kavereita ja ei jumalauta ku on hirveet vierotusoireet. Nähtiin ripariporukan kanssa heti samana iltana ku oltiin tultu kotiin (maanantaina) ja eilenki tuli sitte pidettyä riparimiitti.
Ne kaikki ihmiset on ihan parhaita ja aaaaaaaa kauheeta istuu himassa yksin ku tekis mieli vaan olla niiden kanssa niin paljon ku vaan mahdollista.

Se vika leiripäivä oli muuten ehkä oudoin ikinä. Aamulla me pidettiin hiljanen hetki Norjan tragedian uhreille, ja nostettiin lippu puolisalkoon. Sen jälkeen ei ollut vielä mitään ohjelmaa, joten vajaan kymmenen muun kanssa istutiin ulkona ja luettiin netistä yksityiskohtia (me ei tiedetty mitään muuta kuin että Oslossa oli räjäytetty pommi, ja että joku oli ammuskellut leirillä). Siinä vaiheessa kun saatiin tietää että se leiri oli saarella, ja että se ampuja oli esittänyt poliisia, melkein jokainen meistä itki tai oli muuten vaan hysteerinen. Meillä kuitenkin alkoi taas ohjelma pian ja iltapäivä meni ihan normaaliin tapaan. Iltapalan aikaan taas yks meidän leiriläisistä sai epilepsiakohtauksen mökkinsä luona, josta sitten sen huonetoveri juoksi päärakennukselle kertomaan muille. Onneks siellä mökeillä oli yks isonen ja jotain muita leiriläisiä auttamassa. Leirin ohjaajat ja pari isosta juoksi sitten auttamaan sitä leiriläistä ja soitti ambulanssin, ja se poika saatiin turvallisesti sairaalaan ja kaikki oli taas ainakin jotenkin hyvin. Iltahartaus (jonka piti siis alkaa kymmeneltä) venyi parilla tunnilla, ja siinä vaiheessa kun kaikki pääs leirin viimeseen iltahartauteen kynttilät kädessä fiiliksiä kertomaan, aika moni itki. Johtu varmaan enemmän tai vähemmän siitä että se oli tosiaankin vika ilta, ja että kaikki oli sairaan väsyneitä ja sekavia.

Ja ei, en tullu uskoon :D

So go do what you like. I'm having sex with Mike

Jiihaa, näinpäs eilen Phelpsin kaksoset :) Kaisaniemessä oli aika saatanasti porukkaa, ja siellä tungoksessa oli kuuma, mutta oli se sen arvosta. Tutustuttiin uusiin kivoihin ihmisiin, pidettiin hauskaa mm. laulaen ja tietenkin sain nimmarit Jamesilta ja Oliverilta.

Inkku oli jossain Rovaniemellä eikä päässy tapahtumaan, joten piirrettiin kavereiden kanssa sellanen pieni kyltti missä oli sen nimi, pyydettiin Oliveria pitämään sitä ja otettiin kuva. Myöhemmin pyysin vielä Jamesilta siihen nimmarin. Einari pieni oli ihan onnessaan ku sai tietää meidän tempauksesta, ja saa sitte huomenna sen nimmarin itelleen kun nähään.

Huomenna siis mennään Mian ja Inkun kanssa kattomaan uus Harry Potter, ja viikonloppuna on kaks miittiä. Lauantaina finin MCR-hörhöt yhdistää voimansa ties millasin toiminnoin, ja sunnuntaina pidetään Green Day Across The Worldin afterpartyt vol. 2.
Nyt yritän kestää tätä helvetillistä luomisen tuskaa kun pitäis saada kirjotettuu tätä yhtä jämähtänyttä tekstiä, eikä ajatus kulje sitten millään. Idea on jopa omasta mielestä ihan mahtava, kunhan sais juonen rakennettua jotenkin järkeväks ja kirjotuksen sujumaan, tän vois joskus julkastakkin. Tällä hetkellä mulla vaan sattuu olemaan vasta prologi ja eka luku valmiina, eli tästä tulee pitkä prosessi. Koko tarina nimittäin pitäis sisällään sellaset 14. lukua, eikä se ole ihan mikään pikkupätkä kirjoitettavaksi. Ei mulla oikeestaan muuta, kuittaan.

Ei ollut taas masentava reissu isovanhempien luona

Päätin tänään ettei musta tule sellasta valittavaa ja ärsyttävää vanhusta.
Oltiin nimittäin mun isovanhemmilla. Siis ei ne ole hirveen ärsyttäviä, ei mummo ainakaan, mutta mun vaari on vuodesta -91 kertonu kuolevansa ihan pian. Sillon se sai sen ekan sydäninfarktin, ja sille tehtiin sen ensimmäinen ohitusleikkaus. Siitä asti se ei muuta ole tehnyt kun valittanut sairauttaan ja hokenut, kuinka sillä ei ole elinaikaa enää yhtään jäljellä. Vittu se on kituuttanut nyt 20 vuotta eikä se täältä mihinkään oo lähteny.
Aina kun mä nään sen, se kertoo taas kerran kuinka se on jo vanha mies eikä me välttämättä enää ikinä nähdä. Viime vuoden alussa se meni tosi huonoksi. Sillon me (suku) ajateltiin että ehkä se sitten oikeastikin kohta kuolee, kun se niin taas valitti. Muistan kun ne oli meidän mökillä ja mä jäin sisälle sen kanssa kun muut meni ulos. Se hoki että se kuolee kohta, pyysi (joo mitä vittua) kokeilemaan sen pulssia, ja rupes kertomaan pitkää tarinaa sen ensimmäisestä sydänkohtauksesta ja kuinka siitä asti se on ollut ihan kuoleman kielissä. Se sano että sillä on enintään pari viikkoa elinaikaa, ja että nyt on loppu lähellä.

Se oli viime kesänä se. Vieläkin se on elossa. Nyt me tiedetään että se on oikeasti huonossa kunnossa, ja nyt se aika alkaa oikeasti olla loppu, mutta mihin se mies on hukannut viimeiset 20 vuotta elämästään? Se ei ole tajunnut elää. Se on vain istunut kotona ja valitellut kuolevansa. En tiedä onko se tajunnut että se on onnekas, että sillä oli ne kaksikymmentä vuotta, että se näki lapsenlastensa kasvavan, puhumattakaan lastenlastenlapsista? Se olisi voinut sen ensimmäisen ohitusleikkauksen jälkeen ajatella "Hei, mulla kävi hyvä tuuri ja sain lisää elinaikaa, elämpäs loppuelämäni täysillä!". Mutta ehei. Se ei ole kiitollinen saamastaan ajasta. Se ei ole koskaan sanonut että oli helpotus, kun sille annettiin ne 20 vuotta sen sijaan että se olisi joko kuollut siihen leikkauspöydälle, tai elänyt vain seuraavat neljä vuotta. Se on jumalauta valittanut nämä kaikki vuodet. Kaiken lisäksi siitä tulee hirveän väsynyt ja sairas aina kun siltä kysyy miten se voi. Jos me ollaan jossain sukujuhlissa, se on ihan pirteä siihen asti kun joku tulee kysymään että mitä kuuluu. Sitten se sanoo että ei se enää kauan elä, ja pyytää päästä nukkumaan kun se ei jaksa ja on väsynyt vanha sairas mies. Mun mummolla ei ole enää mitään muuta elämää kuin hoitaa sairasta kuolevaa miestään. Sitä se on tehnyt viimeset 20 vuotta. Silläkään ei ole enää mitään muuta elämää kuin vaarin sairaus. Ei siltä kukaan kysy että miten se voi, kun vaari kerää kaiken huomion. Kun se on vielä niin asiallinen mummo. Se ansaitsis välillä jotain muutakin elämää.

Sellasta musta siis ei tule. Mä elän täysillä, ja jos sairauksia sattuu eteen, uskon parantuvani ja jatkavani eteenpäin mun rakastamien ihmisten luona. Ja jos mulle annetaan kaks viikkoa elinaikaa, no, sitten mä menen ja nuolen Frankin naamaa.

Sateenkaari-Riti ja timanttivaras

Oon muuten tässä huomannu Biffy Clyron musan nerokkuuden. Se on ihan mahtavaa. Näin ne sunnuntaina lämppäämässä Foo Fighterssejä ja perkele ku iski. Oon aikasemmin kuunnellu niitä mut sen keikan jälkeen etin lisää niiden musaa ja kuolen uudestaan ja uudestaan näille uuden levyn biiseille. Kunhan saan rahaa ni mulla on taas jotain 666 levyä ostettavana.

Takasin Biffy Clyroon: tosi moni varmasti tietää niiltä ainakin sellaset biisit kuin Mountains ja Many Of Horror, jotka on siis aivan mahtavia kipaleita.

Tällä hetkellä suurimmassa popituksessa mulla on God And Satan, johon pystyn samaistumaan jotenkin tosi paljon, varsinkin kohtaan "I make you miserable, you stick with me altough you know I'm gonna ruin your life", koska tällä hetkellä teen niin yhelle mun parhaista ystävistä joka silti jaksaa kuunnella mun angstia ja valitusta ja ties mitä paskaa mitä mä sille selitän. Taas karkaa aihe silleen semisti.

Nojoo mut Biffy Clyro on ihan mahtava, pakko vielä mainita et Foo Fighters oli aivan helvetin kova! Ensin mun piti hengaa siinä ulkopuolella frendien kanssa, mutta koska mulle tuli järkyttävä keikkafiilis, epätoivoisena sain ostettua itelleni lipun alle 20 eurolla. Yks niistä meidän kavereista ja sen kaveri oli jo saanu ostettuu liput ja ku sain itekki lipun, soitin niille ja miitattiin siellä sisällä. Tungettiin ihan siihen Golden Circlen aidan taakse josta näky muuten aivan helvetin hyvin vaikka aika kaukana lavasta oltiinkin. Vähän aikaa ehdittiin siinä seistä kun Inkku ja Laura (HUOM! mä tulen luultavasti kertomaan aika paljon Laura-nimisistä tyypeistä. Eron tehdäkseni kutsun toista Leuraksi, E-kirjaimella, ja toista ihan vain Lauraksi. Huomatkaa siis ero ettei mene sekaisin. FF:n keikalla ollut oli siis Laura, joka ei ollut eilen mun kanssa stadissa) ilmesty meidän luo siellä tungoksessa ja loppukeikka yritettiin jotenkin hengata nelistään + ne kaks kaverusta joista toinen me siis tunnettiin (sattuu olemaan mun kanssa samassa bändissä, soittaa bassoa kehheh).

Heilol mitä vittua, katoin just vähän aikaa jostain sateenkaarimaasta kertovaa japanilaista piirrettyä. Sen nimi on joku Sateenkaari-Riti ja timanttivaras. Tai jotain. Katsokaa kaikki, se on vitun härö leffa ja siinä on sateenkaariheppa jeeeeeee.

You are my mountain, you are my sea

MiÄhähää, mulla onkin maailman parhaat kaverit! Tulin just stadista, missä hengasin kavereiden kanssa jotain 5 tuntia. Oli taas jotain niin parasta. Samalla kun kävelin juna-asemalta kotiin, awwittelin koko matkan sitä kuinka mulla on niin helvetin ihania ystäviä :3

Eka tavattiin siinä meidän vakiomiittipaikalla steissin kiviukkojen alla, ja sitten me lähdettiin yhteen kivaan, vähän syrjäisään mäkkiin joka me siis oltiin löydetty joskus muutama viikko sitten. Me ei ehditty ees ostaa mitään kun eräille alkoi tulla järjetön Ben&Jerry's -himo, joten me lähdettiin siitä Forumin sinne jonnekkin S-markettiin vai mikälie onkaan. Siellä ei ollu kai oikeeta makua tai jotain, kun siis se on niin helvetin tärkeetä että se jätski on sitä yhtä tiettyä, koska siinä on klimppejä. Kuulemma. Sitä makua ei ollu myöskään Kampin marketissa (jonka kassalla iloisesti tajusin että olin viksuna poikana jättänyt kortin ja lompakon himaan, ja kasvatin velkaani euro kuudellakymmenellä), joten mäntit päätti ostaa jotain muuta Ben&Jerry'siä.

Siitä mä huomasin että mun olisi mielummin pitänyt vaikka lahdata ne kuin antaa ostaa yhteinen puolen litran jätski.

Niistä tuli oikeasti ihan hulluja. Ja pirun säälittäviä. Ja mua alkoi vituttamaan se niiden sekoilu, koska ne sai jotain hemmetin paskahalvauksia jätskistä. Ja luonnollisesti kun eka jätskipaketti oli syöty, niiden oli pakko ostaa toinen jostain ihan perseestä missä me ikinä oltiinkin. Se oli sitten sitä oikeaa makua, JEEEEEE.

Ihan normaalia käytöstä siis lapsilta, terveisiä vaan Mialle, Inkulle ja Leuralle. Jes.

Ja tuo jätski me siis syötiin yhdessä toisessa mäkissä, jonne me sattumalta oltiin päädytty koska käytiin Stupido shopissa. Siellä oli muuten jotain niin ihanaa musiikkia 8) Emmi osti Nirvanan Live On Airin, aplodit sille. Nyt sillä on varmaan kaikki mahdollinen Nirvana-kama mitä fani vain voi omistaa. Ainakin melkein.

Nyt varoituksen sana. Älkää ikinä, ikinä päästäkö näitä lapsia vaatekauppoihin. Siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Me nimittäin löydettiin huiveja!

Ekassa kuvassa vasemmalta oikealle Leura, Inkku, Emmi, Minä ja Mia. Tokassa kuvassa Leura on koristeltu, eheh.

Sitten meidän oli pakko alkaa valumaan jo kotiin päin, ja Emmi juoksi junaansa. Me neljä jäätiin vielä hetkeks Inkun pysäkille venaamaan sen bussia (ei siinä mennyt kun neljä oikeeta bussia ohi kun ei maltettu päästää sitä kotiin) ja istuskelemaan ihmisten iloksi melkein keskelle jalkakäytävää. Mukavaa.

Sitten mä erittäin edustavasti halailin Inkkua. Aah, oli ihana päivä, kiitos! :3

Rupesin tässä miettimään että mä voisin perustaa blogin. Miksi ei, voisin kirjottaa kaikesta jännästä mitä teen, vaikkei mun elämä nyt niin jännää olekaan. Sen verran kuitenkin tulee röyhittyä, varsinkin näin kesällä, että voisin kirjottaa asiat myös ylös.

Voisin ottaa haasteeks tehä kesällä mahdollisimman paljon kaikkea tyhmää ja muistamisen arvosta. Tähän asti on menny aika helvetin hyvin, koska tähän kesään on jo mahtunu keikkoja, kavereita, sekoilua, ja vaikka mitä muuta. Oon jopa saanu aikaseks alottaa kirjottamisen varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Nyt tekstit sattuu vaan olemaan jotain niin epämäärästä homoilua, kiitos MCR-fanikunnan ja Frerardin.

Lauantaina on GDATW:n afterpartyt muutamien tuhmurien kanssa, mutta vois sitä ihan hyvin vaikka osallista Helsinki Prideenkin. Katsoo nyt mitä ihmiset tuumaavat.
Ei mulla tähän aikaan illasta ole enää mitään järkevää kirjotettavaa, varsinkin kun oon melkeen koko päivän istunu himassa koneen ääressä. Lukuunottamatta sitä puoltuntista jonka kävin pihalla piirtämässä. Huomenna on tosin pienimuotoista miittaamista kaveriporukan kanssa, joten jos siitä sais jotain mielenkiintosta revittyä tännekin.

Kyllä tästä kesästä vielä jännä tulee.