Shortsikeli!

Ajattelin tehä ensimmäisen päivän asu -postaukseni! Lähinnä siks että leikin tällä kännykällä, ja mulla oli tänään tyhmän näköset vaatteet. Villapaita on 80-luvulta ja villashortsit sain joululahjaks, ostettu kuulemma seppälästä. Siellä en oikeestaan ikinä asioi, en ees tienny _villasten_ shortsien olemassaolosta.

I bought the last train ticket to the end of the world

Hei, selvisin joulusta! Nyt oon kaks päivää ollu onnellisesti maha täynnä jouluruokaa, ja tottakai hoivannut mun ihanaa, suloista, kaunista, kivaa... uutta kännykkää. Aah! Nolifen unelma, tumblr mukana joka paikassa!

Ostin vähän ennen joulua ihan mahtavan tuulitakin (?) en kerro mistä okei h&m hyi saatana ja jee rakastan sitä. Ja otin itestäni tyhmiä kuvia missä näytän ihan pelästyneeltä peuralta :)

Löysin, tai no mun on pitäny jo pitkään kuunnella semmosta uutta bändiä ku The Maine. Ihan mahtavaa fiilistelymusaa!

instawhoring!

Hei, selvittiin maailmanlopusta!

Eilen kävin vielä hankkimassa viimesetkin joululahjat, ja tänä aamuna sitte paketoin kaikki lahjat ja väkersin jopa pienet kortit. En oo ehkä maailman joulufanein ihminen, mut tykkään antaa lahjoja ja tavallaan myös saadakin niitä. Joulukuusen koristelu on parasta, joulusiivous myös (muuten vihaan siivoomista, hah!). Stressi on pyllystä, kuten myös joululaulut ja graavilohi. Ärsyttää kun pitää sukuloida joka päivä ja pukeutua hienosti. Eikä saa kautta ehdi nähdä kavereita ennen jotain uuttavuotta. 

Jouluna pitää katsoa kaikkia hiuksia nostattavan ärsyttäviä jouluisia perheleffoja. Ja samat leffat tulee joka vuosi. Joulumusiikki, hyi saatana. Vihaan joululauluja, kestän niitä ainoastaan jos Samuli Edelmann esittää ne, koska se on niin ärsyttävää että se on jo hauskan kuulosta.

Joka vuosi ennen joulua porukat vannoo että tänä jouluna ei sitten osteta paljoa lahjoja. Silti niitä sataa ihan liikaa ja ihan turhia. Äitille vaan puhkee ennen joulua sellanen ostomania, kuten se sanoo joka joulu: "tiedän ettei olis pitänyt mutta näin tän kaupassa ja ajattelin et tää olis niin täydellinen sulle!". 

Tänä vuonna päätin kostaa ja ostin kaikille joululahjoja jopa kaksin kappalein (tänä joulunahan ei saanut ostaa yhtäkään lahjaa vanhemmille) pienellä opiskelijanbudjetillani. 

Niin ja tänään koristellaan kuusi iskän kanssa, ihan niin kuin joka joulu!:)

I'm jinglebelling and everyone's yelling, we'll drink 'til the bars shut us down

... ain't that just what Christmas is all about?

Niin siis tänään oli viimenen esitys, nyt se treenaaminen vihdoinkin loppu! Eli laulajien joulumatinea.

Olin aika kiltti ja valitsin All Time Lowin Merry Christmas Kiss My Ass, koska huvitti tavallaan vihaan joululauluja, ja otin koko matinean vähän niinkuin vitsillä. Nojoo, ehkä vähän törkeetä mut meni jo!

Itseasiassa meni aika huonosti. Treeneissä meni mun mielestä tosi hyvin, mut sit itse konsertissa bändi alko soittaa jollain ihan ihme turboteholla ja kuumottelin sen biisin läpi, paikoittain vähän epävireisesti. Mun suurin kammo on laulaa epävireisesti yleisön ja musiikkilukion rehtorin edessä ja tottakai se toteutui just tänään. Hyi. Häpeän itseäni.

Asiasta kukkaruukkuun, unohin kokonaan et ostin Virosta tämmöset söpöt korvikset. En nyt hirveen mielelläni mitään vaate/krääsäpostauksia tee, mut tykkään näistä ihan liikaa!

Kuoromatka Viroon

Eilen oltiin siis kuoromatkalla Tallinnassa. 

Kaikki koulun kuorot siis lähtee joka vuosi Viroon päivän matkalle. Esiinnytään Vanhassa Kaupungissa jossain kirkossa jnejne. 

Päivä oli oikeesti tosi jees, vaikka Helsinki-Viro välinen laivamatka olikin kokemuksena aika vastenmielinen. Saatiin konsertin jälkeen hengata Virossa itseksemme, ja kierrettiin lähinnä vaan Vanhaa Kaupunkia ja käytiin ylläripylläri mäkissä. Kaikilla oli mun tietääkseni ihan hauskaa, vaikka voin kuvitella et tänään väsyttää ihan liikaa. 

Ainiin, siellä kirkossa meitä oli katsomassa peräti 11 ihmistä.

All I want for Christmas is "Thank You"

Toivun vieläkin ylirankasta viikosta. Maanantaina teatteriin, tiistaina kolmet harjotuksen päällekkäin (Lucia, muva ja kuoro), keskiviikkona Vaskiklubi, torstaina Luciaesityksiä ja kuoron konsertti, eilen perjantaina taas Tönön joulujuhla.

Ei jeesus kun voi ihminen olla sekasin, väsyny ja stressaantunu. Varsinkin torstai vei musta viimeset mehut, kun piti seikkailla Suomenlinnassa ja palella siellä joku tunti konsertin jälkeen ennen kuin juostiin pää kolmantena jalkana jumalauta Vantaalle kirkolle kuoron harjotuksiin. 

Nyt oon koko päivän vaan rauhottunu ja rentoutunu kotona ja lataan akkuja huomista Viron kuoromatkaa varten. Niimpä, sekin vielä. 

Ainoa asia, mitä (niin siis oppituntien lisäksi) jäin kaipaamaan, olis se yks pienen pieni sana mitä en oo kuullut. En silloin kun treenasin hulluna itsenäisyyspäivän juhlan juontoa ja juonsin kaksi juhlaa. En torstaina kun esitettiin Lucia varmaan miljoona kertaa ja raahauduttiin paikasta toiseen itku kurkussa joka paikka kipeenä. 

Miten se on niin vaikeeta? En enää halua suostua mihinkään varsinkaan koulun juttuihin kun pitää vaan rutistaa itsestään ne viimesetkin mehut eikä oikeesti saa siitä mitään kiitosta. Ihan oikeesti. Ainoa asia mitä haluisin kuulla tän kaiken saatanallisen stressin ja omistautumisen jälkeen olis "kiitos kun jaksoitte tehdä tän".

Eikö etenkin opettajat ole niitä jotka sen parhaiten tajuaa? Jos on joka päivä nuorten kanssa tekemisissä, eiköhän pitäis tajuta et meillä on muutakin elämässä kun Sankta Lucia, laulustemmojen harjoittelu, juhlavaatteiden metsästys ja tuolla lumimyrskyssä yksin rämpiminen. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se että jakso alkoi kaksi viikkoa sitten ja pääsin vasta eilen ensimmäiselle bilsan tunnilleni. Tai että mun ihmissuhteet kärsii kun oon kokoajan kyrpä otsassa, vittuilen kaikesta (sori Emmi eilisestä ragesta), eikä mulla ole aikaa kenellekkään. Tai että mä en ole vieläkään ehtinyt nähdä Hobittia.

täs mä viime talvena ku ei ollu taidelukiota

Call me pathetic, call me what you will

So I was sitting there in the bar and this guy comes up to me and he said "My life stinks" and I saw his gold credit card and I saw the way he was looking at people across the room and I looked at his face and you know, what a good looking face, and I just said:
"Dude, your perspective on life sucks."

Oon tässä räpiköiny koeviikkoa läpi, en enää muista mikä päivä on, tai koska oon viimeks tehny muuta ku nukkunu ja koomaillu kotona. En mä jaksa tehdä mitään, varsinkaan lukea kokeisiin. Pitäis varmaan opetella vähän enemmän stressaamaan koulusta, mutta kun on niin paljon muutakin stressattavaa. Ihan kuin mä jaksaisin tän kaiken keskellä vielä valittaa ja huolehtia jostain kokeista. Pääasia että opin jotain.
Päivää piristi ihan älyttömästi kummitädiltä Itävallan Salzburgista tullut kirje ja pieni suklaajoulukalenteri.
Niin joulu! Vois pikkuhiljaa alkaa väsää kavereille lahjoja ja kortteja. Ekat piparit leivottiin kavereiden kanssa lauantaina!

Give me something to sing about

Huihui, taas ollaan pelottavan lähellä koeviikon alkua! Perjantaina se sitten lähtee käyntiin enkun kokeella, lauantaina pitäis hikoilla fysiikan kokeessa. Herranjumala, en oo ees alottanu lukemista vielä. Mitäköhän tästäki tulee..?

Selailin kaikkia ihkupihkuja sata kertaa hienompia blogeja ja yritin inspiroitua ihmisten vaatteista. Päädyin pienessä päässäni siihen että pitäis varmaan käydä kiertelemässä kirppiksiä. Niimpä, millä ajalla? Tai rahalla?

Uffejakin on Helsingissä joka nurkassa, niitä on myös ihana kiertää. Mun kesävaatteet tais koostua pääosin tuunatuista UFF-räteistä. Tarviin ihan liikaa tavaraa. Tai haluan.

Pitäis varmaan yrittää nukkua tai jotain. Kuten joku viisas joskus jossain sanoi, taistelen.

hyvähyvähyvä biisi!

The truth never set me free so I did it myself

Kyhjötän täällä mökillä omassa huoneessa läppäri sylissä ja oon alottelemassa Misfits-maratonia. Nyt ei oikeastaan ees ole mitään muuta tekemistä, ja oon tavallaan odottanu tätä että saan kyhjöttää rauhassa kattomassa Nathan Youngia ja kumppaneita. Oon ollu kipeenä koko viikon ja jumalauta vihdoinkin pääsen rauhottumaan, ei tarvii edes puhua.

Joo siis Mistifts on yks universumin viihdyttävimmistä sarjoista, tai no ainaki ekat kaks kautta oli. Sen jälkeen pääosan esittäjä vaihtu eikä mua jaksanu enää kiinnostaa. 

Mokey slut monkey slut!

Inspirational pics♥

Okei sori, mä en oo hauska.

Better than this, better than that, better watch out when you get me going

Mun päässä ei oo oikeestaan mitään just nyt. Tän päivän fiilis on "en mä tiedä", enkä siis tarkota sitä etten tiiä millanen fiilis, vaan se fiilis on sellanen et kaikki hämmentää. Tarviin miettimisaikaa mut en saa sitä, joten vajoon vaan syvemmälle tähän soppaan minkä oon itselleni kehittäny.
Kaiken lisäks oon kipee, joten koulumotivaatio on nollilla ja vitutus suuri. Pakkohan sinne on valua (ja onhan siellä aika kivaa välillä) mutta kun kurkusta ei kuulu pihahdustakaan ja pää tuntuu lyijynraskaalta.
Raah.

Mua pyydettiin koulun teatterimaikan toimesta juontamaan itsenäisyyspäivän juhlaa/syyslakkiaisia, kävin siis ostamassa mekon. Jumalauta mekon. Minä. Haha.

Liehuva helma ja paljetteja ja kaikki. Laitan kuvan ehkä sit ku jaksan ottaa sen kaapista (eli sinne juhlaan) ja pukea päälle. Kengät vielä puuttuu, sovittaminen meni pipariks koska mun vasen jalka kutistu ihan läpällä pienemmäks eikä kengät sopinukkaan.

Yhyhy, en jaksais nyt yhtäään mitään.

Minä ja Inqq MSI:n keikalla, poskissa pimeessä loistavaa kuraa. Jipii.

Never wanted to dance with nobody but you!

Mindless Self... Selfin.. selfinlu... self indulde... indulgence?

Eilen oli vihdoinkin Mindless Self Indulgencen keikka! Mentiin Inkun kanssa jonottamaan joskus kolmen aikoihin, meitä ennen oli ehkä vajaa kymmenen tyyppiä. Isompi jono muodostui vasta pari tuntia ennen ovien avaamista (klo 19), mut tuntu niin hyvältä olla ensimmäisten joukossa. Minäpoika kävelin sisään ensimmäisenä!

Eturivi paras rivi, vai miten se meni? Joka tapauksessa, siellä me Inarin kanssa hengailtiin. Laadin jopa illan aikana oman "yritä tottua keikoilla" -listani:

1. Älä laita mitään bändeiltä saatua tavaraa (mukaanlukien lämppärin antama megafoni) eteesi, vaikka muut tavarasi olisivat siinä. Kyrpäotsainen järkkäriperse ottaa sen ja vie pois, ihan vain koska vihaa iloisia ihmisiä.

2. Kymmenen hengen raivoamispuuska kyseiselle pillunaamalle ei auta, eihän se jumalauta usko.

3. Känninen, ylipainoinen, noin kolmekymppinen nainen saattaa ilmestyä kuin tyhjästä viereesi, tiputtaen "vahingossa" tuubitoppinsa ja heilutella paljaita rintojaan. 

Pienistä järkytyksistä huolimatta keikka lähti käyntiin ihan älyttömän hienosti. Mä en ole koskaan nähnyt niin mahtavaa livebändiä, enkä yhtä karismaattista frontmania. Oon ylirakastunu Jimmy Urineen, ai että! Lyn-Z, oi Lyn... luoja että olin odottanu näkeväni sen kuuluisat back bendit! Vähän se mua potkas naamaan kun hyppäs daivaamaan mut mitäs pienistä jos tykkää lindsiistä!

Steve, röyhkeyden ruumiillistuma, heitti ihan älyttömän hyvää settiä välispiikkeihin. Kitty tuntu niin epätodellisen täydelliseltä. Olin vaan niin älyttömän onnellinen, et melkeen oksensin sateenkaaria ja keijupölyä pelkästä ilosta. 

Keikan jälkeen, kuten lupasivat, MSI tuli tapaamaan uskollisia fanejaan. Sitä hymyjen määrää! Kaikilla faneilla (joo ja bändillä) sellaset hölmön onnelliset virneet. Sain nopeasti halattua, otettua kuvan ja kiitettyä  Lyniä, sitten tapasin Steven joka oli just lähdössä mutta jäi jubaamaan vielä hetkeks (ja pienoisen kiristyksen ja vittuilun jälkeen lupasi tulla Suomeen uudestaan), ja Jimmyn sain itselleni ehkä viidekstoista sekunniks kun se viitsi jakaa aikaansa ja ottaa mun kanssa kuvan, ihmetellä mun lyhyyttä ja kirjottaa lippuun nimmarinsa toiselle puolelle kuin muiden. Joten nyt mulla on kaikilta paitsi Kittyltä nimmarit, ja Lynin ja Jimmyn kanssa yhteiskuvat. 

Pitää vaan toivoa että ne tosissaan tulee Suomeen seuraavan levynsä kiertueella, ainakin mainostaa sitä hurjasti...

Jimmyn nimmari jäiki lipun taakse ohohoho.

Vaskifest!

Tästä tulee luultavasti aika pitkä postaus, koska sain vihdoinkin niitä Vaskifestkuvia ja ajattelin tarinoida siitä päivästä vähän enemmänkin.

Olin jo perjantaina apuna rakentamassa festin lavoja, jonka ansiosta pääsin lauantaina tapahtumaan sisään ilmaiseksi. Oltiin paikalla siinä vähän alkamisen - eli kello kahden -  jälkeen, ja etsittiin kaverit kasaan. Meitä oli vaihteleva porukka mun luokkalaisia ja muita tuttuja. 

Ensimmäisenä isolla lavalla soitti Pasa, joka on niittänyt jonkin verran mainetta Suomessa. Sellasta letkeetä indiepoppia ja hyvää mieltä :)

Muita isolla lavalla soittaneita bändejä oli muunmuassa The Wrecking Queens, The Wedding Crashers, pari Big Bandia ja mun uudeksi popituksen kohteeksi kivunnut Pintandwefall. "Pikkulavalla" soitti koulun nykyisiä bändejä, kuten Retro Station ja aivan älyttömän ihanan ylisöpö villapaitakaksikko Kalle och Gunnar, joiden kaks ainoot kaks biisiä oli järjettömän hyviä. Tavallaan pääesiintyjänä ja koko tapahtuman vetonaulana toimi Big Band jota fiittasi Vaskiksen entiset oppilaat Lauri Mikkola ja Axl Smith. Ihan mahtavaa menoa ja meininkiä, lopuks heitettiin niille molemmille sitten ruusut. Päivä päätty yhteiskuvalla kahden edellä mainitun sankarin kanssa ja tunnin armottomalla roudaamisella. 

Kuvat on Emmin kamerasta, tosin yritin valita niitä jotka ite otin. (Räpsin ihan tajuttoman määrän kuvia aina kun sain kameran käteen)

Huomenna olis tiedossa vielä ylirankka koulupäivä kera tyttökuoron, teatterikurssin ja teatterivierailun. Jep, koululta lähdetään suoraan katsomaan kolmen ja puolen tunnin teatteriesitystä, saa nähdä koska oon kotona. 

Niin ja totta, nappasin lauantaina vielä Retro Stationin setlistin käteen, ehkä tällä on vielä joskus hamassa tulevaisuudessa arvoa!

nytt hår, nya liv?

Huomenta! Nyt on väriä päässä ja meikit naamassa, oon siis ihan just lähössä viettämään superupeeta päivää  kavereiden kanssa Vaskifestiin! Aamu lähti käyntiin kahvilla ja suklaalla, nyt on sentään lauantai.

Mut tägättiin semmoseen ihkupihkuun Liebsterjuttuun, jonka avulla alle 200 lukijan blogit vois auttaa toisiaan saamaan lisää lukijoita. Petra heitti "haasteen" myös mulle, joten vastaan Petran laittamiin kysymyksiin. Valitettavasti en haasta nyt ketään enkä muutenkaan lähetä eteenpäin koska oon mälsä ja tylsä ja laiska ja kiireinen. 

Kysymykset:

1. Millainen uskot maailman olevan vuonna 2030?

Jännä ajatella et tulen ehkä jopa kokemaan ton vuoden. Mä en tiedä. Kehittyyhän tekniikka, mut tällä hetkellä se junnaa paikoillaan ja keskittyy älypuhelimiin ja tietokoneisiin. Itse maapallo tulee olemaan varmasti ihan järkyttävässä kunnossa, jos tätä samaa menoa jatketaan.

2. Mikä kirja/elokuva/biisi tms on vaikuttanut elämääsi? Miten?

No pakkohan tähän on sanoa Harry Potterit. Kasvoin potterikirja kainalossa, ei siitä mihinkään pääse. Vaikutti niin että luulin osaavani taikoa, oho.

3. Suurin ei-salainen pelkosi?

Varmaankin se että perheelle tai kavereille sattuu jotain. Tai itseasiassa se että kenelle tahansa tutulle sattuu jotain. En oo elämässäni koskaan kokenu ihmishengen menetyksiä, joten varmasti aika kova pala. Toinen semmonen vähemmän syvällinen ja epäitsekäs on se että menettäisin mun ääneni, tai tulis joku kysta tai joku joka pitäis leikata. 

4. Jos saisit viettää päivän kenen kanssa tahansa, niin kuka se olisi?

Matt Nicholls, varmasti. Tai Lights, se olis varmaan vähän parempaa seuraa. Jompikumpi, en tiiä. 

5. Jos saisit poistaa maailmasta yhden keksinnön, mikä se olisi?

Äh, mikä tuhoo luontoa ihan hirveesti mut tarpeettomasti? Lentokoneet, mut kun niitä tarvitaan. Oliskohan julmaa sanoo bensa? 

6. Lapsuudenaikainen unelma-ammattisi?

Nuorallatanssija. Kuusivuotiaana halusin isona ehdottomasti sirkukseen.

7. Osaatko piirtää? Jos osaat, mikä on vahvuutesi?

Joo, osaan mä kai. En ollu pariin  vuoteen kuvistunneilla, mut ku menin lukioon, sain jostain syystä kympin. Pitäis oikeesti valita lisää kursseja ja harjotella. Vahvuutena ehkä lyijykynän kanssa töhertely ja varjostus. Värittää en osaa, enkä maalata missään nimessä.

8. Rehellisesti, oletko koskaan toivonut jotakin pahaa jollekkulle?

Nojoo varmaan. Mut ei mitään "kuole huora", vaan tyyliin jotain vähemmän ilkeetä. Tai jos on ollu joku kusipää joka on pilannu mun elämän (hoho, rankka ilmaus), oon voinu tosissani toivoo et sen ympärillä ihmiset myös tajuis kuinka idiootti se on ja feidais sen.

9. Koska kaikki tuntuvat vihaavan talvea, kerro joku hyvä puoli siitä:

Laskettelu. Lumilautailu on sentään ainoo urheiluharrastus josta nautin, ja jota suostun harrastamaan. Varmaan just siks että sitä voi tehdä vaan talvella ja sillonkin tosi harvoin koska Helsingin lähellä ei oo oikeen mitään hyviä rinteitä. 

10. Jotain, mitä et ole koskaan tehnyt:

No en varmana sano mitään noloa benji-hyppyä. En oo koskaan nähny Greasea. 

11. Mitä kuuluu?

Aika hyvää, tänään on Vaskifest. Vannon että siitä tulee mahtavaa, tästä päivästä tulee mahtava!

huntingdopsis

Tää viikko on olli ihan jepajee. Oon saanu aikaseks yllättävän paljon; sen takia en oo tännekkään ehtiny tulla turisemaan. Uus jakso toi tullessaan kaikki mun inhokkiaineet ja mä joudun tosissani pinnistelemään että pysyn ees jotenkin mukana. Niin joo, oon aika taidokkaasti myös tavannu kavereita, tehny sitä ens viikon hardua ja kävin jopa serkulla. Niin ja tänään rakenneltiin koulun jälkeen äänitystekniikka-ryhmän kanssa huomista Vaskifestiä, jeejee mun nimi onpi listassa ja pääsen ilmaseks. Hinta oliskin ollu se huikeat viisi euroa, ahaa nyt säästän rahaa!

Sunnuntaina käytiin sitte vihdoinkin kattomassa niitä musikaalitreenejä ja olihan se nyt aika mahtava. Mitä nyt pienistä nenäverenvuotoon johtaneista haavereista tai parista täysin improvisoidusta kohtauksesta, ihan hyvä pläjäys siitä varmasti tulee. Käytiin sen jälkeen syömässä läheisessä Chicosissa parin kamulin kanssa, kuvan varastin törkeästi Elisalta.

Eilen sain älynväläyksen kokeilla tedä valmisjauheesta muffinseja, niistä tuli aika hirveitä. Kuorrutekin oli mukana, Bubble Gum Flavour, sekin oli ihan hirveen makuista.

Helppoo? Helppoo?

Oli jänätjänät kemut. Tutustuimpa uusiin ihmisiin ja ehkä vähän niihin vanhoihinkin. Mulla oli tosi mahtava ilta, mut kyllä silti jäi mietityttämään sellanen ihan pikkunen juttu. 

Mä en vaan jaksa teinejä. Huh, siinä se tuli. Siis ihan oikeesti, miksei kukaan kyseenalaista jumalauta mitään?

Ihmiset on jotenkin niin välinpitämättömiä nykyään. Enkä tarkota että pitäis jokainen uutisaihe ja kongolainen ministeri tietää, mut sellanen yleissivistys auttaa aika paljon. Miks joku haluis antaa itsestään sellasen kuvan ettei tiedä yhtään mitä tekee? 

Tää ita on jotain niin järkyttävää avautumista. Eniten vituttaa kaikki ja silleen.

Huomenna koululle, siinäkin taas yks vitun outo asia mussa; oon ihan innoissani menossa syyslomasunnuntaina katsomaan koululle musikaaliharjoituksia. Anyone Can Whistle, vai osaako?

Say it out loud

Miten voi olla niin järjettömän vaikeeta vaan unohtaa ja antaa olla? Vähitellen mä oon saanu päätä selvitettyä ja luonu uutta elämää, mut miks se menneisyys tulee aina takasin niin odottamattomina hetkinä. Oon yrittäny hankkiutua eroon niistä kipeistä muistoista, oon yrittäny olla ajattelematta niitä. Kyllä mä huomaan että ne tarkkailee mun jokaista liikettä. En mä voi tehdä mitään ennenkuin taas kuulen kuinka valehtelee musta muille ihmisille ja yrittää käännyttää vastaan. Mua ei usko enää kukaan, mut leimataan hirviöksi.

Miten joku voi tehdä asioista niin vaikeeta? Kuinka joku voi hyvällä omallatunnolla loukata toista kun tietää mitä se aiheuttaa? Mä haluisin vaan unohtaa, mut ne tekee sen niin vaikeeks. En oo enää edes vihanen, enimmäkseen tunnen sääliä. Mä oon jatkanut eteenpäin. 

Se on vähän niin kuin verkko, johon jää kiinni. Uskoo kaikki ne valheet ja tulee niin manipuloiduksi. 

Syysloma!

Eilen oli eka syyslomapäivä (vaikeeta tottua olemaan Vantaalla koulussa kun ei ookkaan viikon syyslomaa) ja vietin sen pääosin luokkakavereiden kanssa. Meillä on vielä päällä sellanen jännä perhevaihe että kokoajan on pakko nähdä ja olla yhdessä, se on aika söpöä :)

Päivällä tosiaan katottiin muutaman ryhmäläisen kanssa leffaa ja syötiin. Oli kiva vaan löhötä sohvalla ja jutella ihan rauhassa. Leffan jälkeen kaverit lähti ja sain pari tuntia aikaa valmistautua seuraavaan tapaamiseen, tällä kertaa kemuihin Helsingin keskustassa toisen luokkalaisen luona, jonne tuli sitten vähän enemmän porukkaa meidän ryhmästä ja meidän lukion toisesta "musaryhmästä". Ihan jännä ilta, tutustuin ihmisiin vähän paremmin ja uskon että kaikilla oli ihan hauskaa.

Nyt tosiaan juon aamukahvia, mutustan itsetehtyjä muffinseja ja kuuntelen musiikkia eli toisinsanoen nautin lomailusta ja rentoudun ennenkuin kohta juoksen viime tipassa palauttamaan vuokrattua leffaa. Illalla tossa lähellä on joku mun kaverin bändin keikka ja meen sitä katsomaan parin luokkalaisen kanssa, ylläripylläri!

Nyt vielä aiheeseen liittymätön kuva:

I swore I'd never use my head before I use my heart

Tänään eksyin jopa kehä kolmosen ulkopuolelle. Taisiis että menin viettämään päivää kaverin luo Rajamäkeen. Aika jees vihdoinkin tehdä jotain, nähdä ihmisiä ja ulkoilla. Lähiaikoina oon vaan ravannu kodin ja koulun väliä, eikä vapaa-aikaa nyt hirveesti ole ollut. Ja jos on, oon jaksanut enintään istua lukemassa, soittamassa tai koneella. 

Katsottiin leffaa ja syötiin siinä samalla. Mielikuvituksen puutteessa oltiin haettu kaupasta ihan perus tortilla-ainekset. Jauheliha tosin korvattiin soijarouheesta tehdyllä kastikkeella kun kumpikaan ei oikein lihasta perusta, ja tavallinen salaatti korvaantui rucolasta, lollosta (miten salaatin nimi voi tosiaan olla lollo?) ja punauvuorisalaatista tehdyllä kaupan mixillä. Varmaan parasta tortillaa mitä oon ikinä syöny, varsinki kun rucola toi siihen ihan uuden maun ja soija nyt vaan on mun mielestä niin ihanan makuista. 

Leffan jälkeen käytiin viemässä kaverin koiraa ulos ja käveltiin ihanan viileässä syysilmassa keskellä peltoa. Ihanaa kun puissa on vielä edes jonkin verran jäljellä kirkkaanvärisiä lehtiä, ja joka paikka on niin kauniin väristä. Varsinkin keskellä sitä utuista peltoa tuntui siltä että aika olis vaan pysähtynyt ja koko maailma hiljentynyt ihan vaan sitä yhtä hetkeä varten. Harmi ettei Helsingissä löydä niin helposti ihania maisemia ja pellonreunoja joita pitkin tallustaa. Raikas ilma ja oma rauha on vaan jotain niin korvaamatonta ja upeeta.

Samoja raiteita

Kun ottaa huomioon kaiken lähiaikoina tapahtuneen muutoksen ja draamailun, viime viikko oli kyllä yks rankimmista vähään aikaan. Lomailin lähinnä, koska viikon ainoa ja viimenen koe oli keskiviikkona. Loppuviikosta oli sitten aikaa yksin mietiskellä omia asioita, ja se oli ja on vieläkin henkisesti aika rankkaa kun stressaan tällä hetkellä niin monesta asiasta. Ehkä mä vaan olen huono käsittelemään pettymyksiä, ja mulla on tosi huono tuuri, mutta välillä totaalinen räjähtäminen on ollu lähellä. Kaikki on vaan välillä niin älyttömän sekavaa. 

Nyt tosiaan pitäis jaksaa taas tehä töitä koulun eteen. En tajuu miten mun pitäis revetä siihenkin suuntaan, keskittyä taas johonkin "tärkeään".

Eilen olin koululla semmoset 12 tuntia, nimittäin koulupäivän lisäks koululla oli Vaskiklubi. Ja siellä mun taas piti olla koska äänitystekniikka-kurssilaisten kanssa meidän piti rakentaa ja miksata koko juttu. Tää klubi on mun koululla aina välillä järjestettävä tapahtuma, jossa siis koulun bändit soittaa. Olin idiootti enkä tajunnu ottaa yhtään kuvia, mutta syntyi sentään mahtavia muistoja!

Löysin lehdestä ihan älyttömän kauniin lainauksen jostain biisistä ja liimasin sen heti kalenterin kanteen. Itse biisiä en oo onnistunu löytämään, mutta toi teksinpätkä menee näin:

"On kaikki paikallaan, taas kaikki jotakin tarkoittaa. Itsestään on silmät tottuneet pimeään. 
En enää muista kasvoja, olet pelkkää valoa"

In this spot, timing is everything

No hupsista saatana, en oo vähään aikaan jaksanu postata yhtään mitään. Pakko myöntää että johtuu erittäin paljon esimerkiksi juuri kuvien puutteesta. Niin tai muutenkin kirjoitusideoiden puutteesta. Lähipäivät on ollu muutenkin niin hämmentäviä, ettei ajatus ole käynytkään kirjoittamisessa. Päätin nyt jokatapauksessa raapasta tänne jotakin!

Tosiaankin, koeviikko alkoi, mikä tarkoitti ensimmäisen jakson päättymistä. On se vaikeeta tajuta että oon hengannut tuolla koulussa jo kokonaisen jakson verran. Muttasiis, käytiin teatterikurssin päättymisen kunniaks teatteriporukan kanssa katsomassa Stella Polarista Kaapelitehtaalla. Stella Polaris on pyörinyt jo monen vuoden ajan, ja se on siis täysin improvisoitu parin tunnin näytelmä. Yleisöstä heitetään alkuun aihe, ja näyttelijät lähti vääntämään improvisoituja kohtauksia. Siitä tosiaankin tuli kokonainen tarina, jonka osat linkittyi toisiinsa nerokkaalla tavalla. Samalla oli aika jännä huomata niitä samoja juttuja mitä meillekkin oli teatterista ja näyttelemisestä opetettu. 

Näytelmän jälkeen jäätiin vielä parin ryhmäläisen kanssa kahvittelemaan (okei, jätskittelemään) keskustaan ja juoruamaan mistäs muustakaan kun rakkaasta lukiostamme. 

Tänään taas olis tarkotuksena mennä istumaan iltaa yhdelle kaverille, kattoo nyt miten selviydyn sinne mun upeilla suunnistustaidoillani :D

Niin ja nyt lomaa keskiviikon psykan kokeeseen asti, woo-oo!! Otsikko tulee Lightsin biisistä Timing Is Everything.

Kuinka metsä yöhön vaihtuu

Tämäkin viikonloppu oltiin perheen kanssa mökillä, ja sain jopa luettua kokeisiinkin. Muuten koko viikonloppu oli löhöämistä, dataamista ja syömistä. Pelasin pikkuveljen kanssa lautapelejä ja huomasin että ihan tarkoituksella annan sen voittaa joka kerta. Muutenkin aina loppupeleissä suostun kaikkeen mitä se multa pyytää. Lässynlää, on kiva olla mahdollisimman hyvä sisko, kun en kerta onnistu olemaan hyvä tytär, hyvä ystävä, tai edes hyvä opiskelija. Niimpä mä panostan edes siihen yhteen tärkeään. Jos se nyt lukisi tän, varmaan tökkäisi nenään ja sanois että oon nolo vetistelijä, mutta pakkohan mun on sanoa että oon niin ilonen että mulla on tommonen höpsö pikkuveli. 

Asiasta kukkaruukkuun, huomasin että rahat on palanut loppuun. On mulla jotain säästöissä, mutta tosiaankin säästän niitä johonkin tosi isoon ja tärkeeseen. Nyt olis kuitenkin se Billy Talentkin tulossa Suomeen keikalle, enkä oo viittiny ostaa lippua vaikka jumaperkele sentään oon niitä nyt neljä vuotta odottanut. En oo aina erinäisistä syistä päässy niitä kattomaan, ja nyt kun olisi vihdoinkin mahdollisuus, en oo edes varma. Kyllä mä haluan, muttakun se helvetin raha. Keikkaliput on todellakin se asia mihin mä en saa mitään ylimäärästä rahaa; mun pitää aina maksaa ne ite. Tässä kun laskeskelee seinälle ripustettujen lippujen yhteishintaa, hipoo se varmaan jotain neljääsataa. Yhtäkään en kuitenkaan kadu, mut ei jeezus niihin palaa rahaa!

Tää postaus ei oikein liittyny mihinkään, mut ihan sama. Ton otsikon kanssa pääsin noloilemaan oikein olan takaa, vähänkö hävettää että edes laitan sen noin. Mutjoo, Pasa:n biisi nimeltä Metsä Yöhön Vaihtuu.

Jag är "lucy in the sky" jag är högt över molnen

Koulussa on ollu aika kiirettä, tai no miten sen nyt ottaa, kun koeviikolla pitää tehdä ainoastaan psyka ja mantsa. Kirjoja en oo jaksanu pahemmin availla, sanotaanko nyt näin että välttämisorientaatio on mussa aika dominoiva piirre... Keskiviikkona kuitenkin äänitystekniikan pieni kirjallinen testi, ja torstaina koeviikko lähtee oikeasti käyntiin mantsan kokeella. Viikko sitten palautetusta esseestä sain jostain ihmeen syystä täydet pisteet, samaa tulosta on turha odottaa kokeesta. Vaikka mulla on vaan kaks "oikeeta" ainetta, lukujärjestyksen täyttää aika mukavan väsyttävästi kuvis, liikka, teatteri, äänitystekniikka ja musikaaliin valmentava kurssi. Vaskivuori on siis just sen takia täydellinen koulu mulle: saan ottaa musiikin ja erilaisten taiteiden kursseja niin paljon kuin ikinä haluan. Tähän asti siis ollu ihan mahtavaa. Katotaan vaan sitten kun ens jaksossa pääsen tutustumaan lukion matikkaan ja fysikkaan, näin muunmuassa...

Tiistaina sain vihdoinkin aikaseks hinata itseni "shoppailemaan" (sanotaanko vaikka että en oo mikään himoshoppaaja). Oon niin kyllästyny noihin rätteihin joita mun kaappi pursuaa, joten otin itteäni niskasta kiinni ja raahasin koulun jälkeen Corinnen mukanani ettimään mulle uusia vaatteita. Käytiin kuitenkin ensin tankkaamassa nuudeleilla Kluuvin Wrong-nuudelipaikassa :) 

Yritin ikuistaa edes jotain, mutta mulla oli se ei-niin-hirveän-hyvä kamera mukana niin kuvista tuli ihan pikselimössöä :( 

Kierrettiin pari vaatekkauppaa, ja löysin itelleni kivat polvisukat Monkista ja Onlyn ihanan puseron, joka oli itseasiassa aika edullinenkin. Paidasta en saanu mitään järkevää kuvaa, mutta heitän tohon alle kuvia Corinnen lainaamista sukkahousuista ja niistä uusista polvisukista :)

  

 










Jännäjännä, en tykkää tästä päivityksestä yhtään. Taisiis... millon mä oon alkanu kirjottaa noin helvetin teinimäisesti?:D

Otsikossa ote Veronica Maggion biisistä Jag Kommer.