In this spot, timing is everything

No hupsista saatana, en oo vähään aikaan jaksanu postata yhtään mitään. Pakko myöntää että johtuu erittäin paljon esimerkiksi juuri kuvien puutteesta. Niin tai muutenkin kirjoitusideoiden puutteesta. Lähipäivät on ollu muutenkin niin hämmentäviä, ettei ajatus ole käynytkään kirjoittamisessa. Päätin nyt jokatapauksessa raapasta tänne jotakin!

Tosiaankin, koeviikko alkoi, mikä tarkoitti ensimmäisen jakson päättymistä. On se vaikeeta tajuta että oon hengannut tuolla koulussa jo kokonaisen jakson verran. Muttasiis, käytiin teatterikurssin päättymisen kunniaks teatteriporukan kanssa katsomassa Stella Polarista Kaapelitehtaalla. Stella Polaris on pyörinyt jo monen vuoden ajan, ja se on siis täysin improvisoitu parin tunnin näytelmä. Yleisöstä heitetään alkuun aihe, ja näyttelijät lähti vääntämään improvisoituja kohtauksia. Siitä tosiaankin tuli kokonainen tarina, jonka osat linkittyi toisiinsa nerokkaalla tavalla. Samalla oli aika jännä huomata niitä samoja juttuja mitä meillekkin oli teatterista ja näyttelemisestä opetettu. 

Näytelmän jälkeen jäätiin vielä parin ryhmäläisen kanssa kahvittelemaan (okei, jätskittelemään) keskustaan ja juoruamaan mistäs muustakaan kun rakkaasta lukiostamme. 

Tänään taas olis tarkotuksena mennä istumaan iltaa yhdelle kaverille, kattoo nyt miten selviydyn sinne mun upeilla suunnistustaidoillani :D

Niin ja nyt lomaa keskiviikon psykan kokeeseen asti, woo-oo!! Otsikko tulee Lightsin biisistä Timing Is Everything.

Kuinka metsä yöhön vaihtuu

Tämäkin viikonloppu oltiin perheen kanssa mökillä, ja sain jopa luettua kokeisiinkin. Muuten koko viikonloppu oli löhöämistä, dataamista ja syömistä. Pelasin pikkuveljen kanssa lautapelejä ja huomasin että ihan tarkoituksella annan sen voittaa joka kerta. Muutenkin aina loppupeleissä suostun kaikkeen mitä se multa pyytää. Lässynlää, on kiva olla mahdollisimman hyvä sisko, kun en kerta onnistu olemaan hyvä tytär, hyvä ystävä, tai edes hyvä opiskelija. Niimpä mä panostan edes siihen yhteen tärkeään. Jos se nyt lukisi tän, varmaan tökkäisi nenään ja sanois että oon nolo vetistelijä, mutta pakkohan mun on sanoa että oon niin ilonen että mulla on tommonen höpsö pikkuveli. 

Asiasta kukkaruukkuun, huomasin että rahat on palanut loppuun. On mulla jotain säästöissä, mutta tosiaankin säästän niitä johonkin tosi isoon ja tärkeeseen. Nyt olis kuitenkin se Billy Talentkin tulossa Suomeen keikalle, enkä oo viittiny ostaa lippua vaikka jumaperkele sentään oon niitä nyt neljä vuotta odottanut. En oo aina erinäisistä syistä päässy niitä kattomaan, ja nyt kun olisi vihdoinkin mahdollisuus, en oo edes varma. Kyllä mä haluan, muttakun se helvetin raha. Keikkaliput on todellakin se asia mihin mä en saa mitään ylimäärästä rahaa; mun pitää aina maksaa ne ite. Tässä kun laskeskelee seinälle ripustettujen lippujen yhteishintaa, hipoo se varmaan jotain neljääsataa. Yhtäkään en kuitenkaan kadu, mut ei jeezus niihin palaa rahaa!

Tää postaus ei oikein liittyny mihinkään, mut ihan sama. Ton otsikon kanssa pääsin noloilemaan oikein olan takaa, vähänkö hävettää että edes laitan sen noin. Mutjoo, Pasa:n biisi nimeltä Metsä Yöhön Vaihtuu.

Jag är "lucy in the sky" jag är högt över molnen

Koulussa on ollu aika kiirettä, tai no miten sen nyt ottaa, kun koeviikolla pitää tehdä ainoastaan psyka ja mantsa. Kirjoja en oo jaksanu pahemmin availla, sanotaanko nyt näin että välttämisorientaatio on mussa aika dominoiva piirre... Keskiviikkona kuitenkin äänitystekniikan pieni kirjallinen testi, ja torstaina koeviikko lähtee oikeasti käyntiin mantsan kokeella. Viikko sitten palautetusta esseestä sain jostain ihmeen syystä täydet pisteet, samaa tulosta on turha odottaa kokeesta. Vaikka mulla on vaan kaks "oikeeta" ainetta, lukujärjestyksen täyttää aika mukavan väsyttävästi kuvis, liikka, teatteri, äänitystekniikka ja musikaaliin valmentava kurssi. Vaskivuori on siis just sen takia täydellinen koulu mulle: saan ottaa musiikin ja erilaisten taiteiden kursseja niin paljon kuin ikinä haluan. Tähän asti siis ollu ihan mahtavaa. Katotaan vaan sitten kun ens jaksossa pääsen tutustumaan lukion matikkaan ja fysikkaan, näin muunmuassa...

Tiistaina sain vihdoinkin aikaseks hinata itseni "shoppailemaan" (sanotaanko vaikka että en oo mikään himoshoppaaja). Oon niin kyllästyny noihin rätteihin joita mun kaappi pursuaa, joten otin itteäni niskasta kiinni ja raahasin koulun jälkeen Corinnen mukanani ettimään mulle uusia vaatteita. Käytiin kuitenkin ensin tankkaamassa nuudeleilla Kluuvin Wrong-nuudelipaikassa :) 

Yritin ikuistaa edes jotain, mutta mulla oli se ei-niin-hirveän-hyvä kamera mukana niin kuvista tuli ihan pikselimössöä :( 

Kierrettiin pari vaatekkauppaa, ja löysin itelleni kivat polvisukat Monkista ja Onlyn ihanan puseron, joka oli itseasiassa aika edullinenkin. Paidasta en saanu mitään järkevää kuvaa, mutta heitän tohon alle kuvia Corinnen lainaamista sukkahousuista ja niistä uusista polvisukista :)

  

 










Jännäjännä, en tykkää tästä päivityksestä yhtään. Taisiis... millon mä oon alkanu kirjottaa noin helvetin teinimäisesti?:D

Otsikossa ote Veronica Maggion biisistä Jag Kommer.

Starve the ego, feed the soul

Jännä että vaikka kotiuduin vasta tunti sitten, stressi pukkas heti päälle. Pitää siivota, pestä vaatteita, tehdä essee loppuun ja kerätä huomiset tavarat valmiiksi. Huomenna mantsan esseen palautus, aamusta heti 1500m juoksu liikassa ja pitkä hypäri ennen teatterituntia.

Mökillä oli jotenkin niin paljon helpompi vaan olla ja rauhottua, takaraivossa ei ollu kokoajan sitä tunnetta että "nyt pitää tehdä jotain". Ennen lähtöä nappasin uuden kameran käteeni ja räpsin pari syksyistä kuvaa.

En ole mestarikuvaaja eikä kamerakaan ole mikään hieno, joten kuvat nyt on mitä on.

I could never burn out under your starlight

Täällä kökötän, uudessa omassa huoneessa mökillä. Oma iso sänky, rauhaa, musiikkia ja satuvaloja. Sormet syyhyvää sisustamaan. Istuin sängylle, avasin läppärin ja päätin heittää tänne jotain pienimuotoista tilanneraporttia ja avautumista. Äsken tulin takas mökille isoskoulutuksesta, vol2, joka alko tänään ja joka vaikuttaa oikeasti tosi hyvältä. Siitä vois tehä postausta sitten... joskus :)

Tuntuu kuin mulla olis alkanut ihan "uusi" elämä lukion myötä. Uus koulu, uudet harrastukset, uudet mielenkiinnon kohteet ja tosiaan, uudet kaverit. Draamaa ei taaskaan voitu välttää, kaks tärkeetä ihmistä on pysyvästi poissa mun elämästä. Omaa idioottimaisuuttakin saa syyttää, hyvä minä. Liian pitkään ei nähtävästi kannata väittää että kaikki on hyvin vaikka oikeesti tekis mieli välillä paiskoa ilmat pihalle jostain tietystä tyypistä. Mitä tästä opimme? Älä patoa niitä tunteita, älä vältä riitoja äärimmäisyyksiin. Ennen ongelma oli se että latasin suoraan miltä tuntui ja jos jossain mätti, nykyään nähtävästi päin vastoin.

Kaiken tän keskellä se ainoa ihminen joka mun tilanteen ymmärtäis täydellisesti, on kadonnut ylläripylläri taas kuin tuhka tuuleen. 

Tuntuu oudolta että tuntuu niin hyvältä. Ehkä se on ihan hyvä juttu.

Nyt mulla ei satu olemaan mitään ihmeellisiä kuvia, joten ajattelin huvin vuoks heittää tähän pari omaa säädöstä. Lyijäriraapustuksia (Gerard Way vuodelta nakki ja kivi, LIGHTS viime kuvistunnilta sivutyönä) ja pahvikoristeita mun huoneen seinältä. Mulla ei oo skanneria joten laatu sen mukaista:D

Niin ja otsikon pätkä on Tonight Aliven biisistä Starlight. 

Nobody likes you when you're 23

Ajattelin että voishan sitä tehdä postauksen ykkösbileistä ja koulusta/ryhmästä yleensäkin :)
Meille monelle sadalle uudelle ykköselle järjestettiin pienimuotoiset juhlat, teemana 80-luku. Bileissä soitti kolme koulun omaa bändiä, joista ensimmäinen oli aivan mahtava Retro Station, joka soitti just sellasta ihanaa menevää indiepoppia. Tungin kavereiden kanssa heti eturiviin fiilistelemään. Toisena bändinä esiintyvä bändi ei ehkä napannut niin paljoa, kolmas tais taas olla joku suosittukin juttu, ja hyvinhän ne soitti. Siistiä nähdä kuinka tässä lukiossa on oikeesti lahjakkaita, moniosaavia supermusikaalisia tyyppejä!

Muttajoo, mikäs siinä reivatessa. Kyllähän siinä jossain loppuvaiheessa alko bilemusa ja vilkkuvalot enemmänkin ärsyttämään, mutta jos ei oo mun juttu niin no... ei voi mitään. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mahtava ilta!

Kuvat on kaverin kamerasta, sen blogista, mutta mä oon ite ottanu ne ja mulla on lupa niitä käyttää. Jepjep, enkö vain olekin perillä tekijänoikeuslaista :)

En ihan hirveesti viittiny laittaa naamakuvia muista, kun kukaan ei tästä blogista oikeestaan vielä tiedä. Mutta oli ihana ilta ja ihanat päivät jatkuu koska meillä on ihan mahtava ryhmä ja mahtava lukio! Hirveen nopeesti en usko että mikään burn out tulee, ainakaan ton porukan kanssa! :)

If I fall back down

Kesä tuli, kesä meni, enkä mä avannu tätä kertaakaan. Taas ajattelin kuopata koko roskan, mut joku pieni innostus jäi. Ehkä mä saan tästä vielä kelvollisen? Layoutti menee ainakin vaihtoon, pitää keksiä jotain uutta ja jännää. Ehkä se mun juttu onkin se pitkä, jaaritteleva teksti? Jos siinä vaikka kehittäis omaa sanallista ilmaisutaitoaan. Vaateblogia tästä tuskin koskaan tulee; kiinnostusta ei löydy tippaakaan, eikä mun tyylikään mikään sen kummosempi ole. Kuvia pitäis alkaa tunkemaan enemmän, harmi vaan että kamera on täys vitsi. Nojoo, photoshopilla pääsee jo pitkälle!

Eli mitäs tässä muuta kuin blogia uusimaan :)
Nyt käyn lukiota, vuosi on alkanu mahtavasti, ja mulla on lähes kokoajan tajuton flow päällä.
Heitän tähän nyt sitten jotain jänniä kevään/kesän aikasia kuvia. Naama ei tarkotuksella ainakaan oo rajattu, mulla vaan sattuu olemaan niin höntti ilme joka kuvassa..