I could never burn out under your starlight

Täällä kökötän, uudessa omassa huoneessa mökillä. Oma iso sänky, rauhaa, musiikkia ja satuvaloja. Sormet syyhyvää sisustamaan. Istuin sängylle, avasin läppärin ja päätin heittää tänne jotain pienimuotoista tilanneraporttia ja avautumista. Äsken tulin takas mökille isoskoulutuksesta, vol2, joka alko tänään ja joka vaikuttaa oikeasti tosi hyvältä. Siitä vois tehä postausta sitten... joskus :)

Tuntuu kuin mulla olis alkanut ihan "uusi" elämä lukion myötä. Uus koulu, uudet harrastukset, uudet mielenkiinnon kohteet ja tosiaan, uudet kaverit. Draamaa ei taaskaan voitu välttää, kaks tärkeetä ihmistä on pysyvästi poissa mun elämästä. Omaa idioottimaisuuttakin saa syyttää, hyvä minä. Liian pitkään ei nähtävästi kannata väittää että kaikki on hyvin vaikka oikeesti tekis mieli välillä paiskoa ilmat pihalle jostain tietystä tyypistä. Mitä tästä opimme? Älä patoa niitä tunteita, älä vältä riitoja äärimmäisyyksiin. Ennen ongelma oli se että latasin suoraan miltä tuntui ja jos jossain mätti, nykyään nähtävästi päin vastoin.

Kaiken tän keskellä se ainoa ihminen joka mun tilanteen ymmärtäis täydellisesti, on kadonnut ylläripylläri taas kuin tuhka tuuleen. 

Tuntuu oudolta että tuntuu niin hyvältä. Ehkä se on ihan hyvä juttu.

Nyt mulla ei satu olemaan mitään ihmeellisiä kuvia, joten ajattelin huvin vuoks heittää tähän pari omaa säädöstä. Lyijäriraapustuksia (Gerard Way vuodelta nakki ja kivi, LIGHTS viime kuvistunnilta sivutyönä) ja pahvikoristeita mun huoneen seinältä. Mulla ei oo skanneria joten laatu sen mukaista:D

Niin ja otsikon pätkä on Tonight Aliven biisistä Starlight.