Tämäkin viikonloppu oltiin perheen kanssa mökillä, ja sain jopa luettua kokeisiinkin. Muuten koko viikonloppu oli löhöämistä, dataamista ja syömistä. Pelasin pikkuveljen kanssa lautapelejä ja huomasin että ihan tarkoituksella annan sen voittaa joka kerta. Muutenkin aina loppupeleissä suostun kaikkeen mitä se multa pyytää. Lässynlää, on kiva olla mahdollisimman hyvä sisko, kun en kerta onnistu olemaan hyvä tytär, hyvä ystävä, tai edes hyvä opiskelija. Niimpä mä panostan edes siihen yhteen tärkeään. Jos se nyt lukisi tän, varmaan tökkäisi nenään ja sanois että oon nolo vetistelijä, mutta pakkohan mun on sanoa että oon niin ilonen että mulla on tommonen höpsö pikkuveli.
Asiasta kukkaruukkuun, huomasin että rahat on palanut loppuun. On mulla jotain säästöissä, mutta tosiaankin säästän niitä johonkin tosi isoon ja tärkeeseen. Nyt olis kuitenkin se Billy Talentkin tulossa Suomeen keikalle, enkä oo viittiny ostaa lippua vaikka jumaperkele sentään oon niitä nyt neljä vuotta odottanut. En oo aina erinäisistä syistä päässy niitä kattomaan, ja nyt kun olisi vihdoinkin mahdollisuus, en oo edes varma. Kyllä mä haluan, muttakun se helvetin raha. Keikkaliput on todellakin se asia mihin mä en saa mitään ylimäärästä rahaa; mun pitää aina maksaa ne ite. Tässä kun laskeskelee seinälle ripustettujen lippujen yhteishintaa, hipoo se varmaan jotain neljääsataa. Yhtäkään en kuitenkaan kadu, mut ei jeezus niihin palaa rahaa!
Tää postaus ei oikein liittyny mihinkään, mut ihan sama. Ton otsikon kanssa pääsin noloilemaan oikein olan takaa, vähänkö hävettää että edes laitan sen noin. Mutjoo, Pasa:n biisi nimeltä Metsä Yöhön Vaihtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti