Vaskifest!

Tästä tulee luultavasti aika pitkä postaus, koska sain vihdoinkin niitä Vaskifestkuvia ja ajattelin tarinoida siitä päivästä vähän enemmänkin.

Olin jo perjantaina apuna rakentamassa festin lavoja, jonka ansiosta pääsin lauantaina tapahtumaan sisään ilmaiseksi. Oltiin paikalla siinä vähän alkamisen - eli kello kahden -  jälkeen, ja etsittiin kaverit kasaan. Meitä oli vaihteleva porukka mun luokkalaisia ja muita tuttuja. 

Ensimmäisenä isolla lavalla soitti Pasa, joka on niittänyt jonkin verran mainetta Suomessa. Sellasta letkeetä indiepoppia ja hyvää mieltä :)

Muita isolla lavalla soittaneita bändejä oli muunmuassa The Wrecking Queens, The Wedding Crashers, pari Big Bandia ja mun uudeksi popituksen kohteeksi kivunnut Pintandwefall. "Pikkulavalla" soitti koulun nykyisiä bändejä, kuten Retro Station ja aivan älyttömän ihanan ylisöpö villapaitakaksikko Kalle och Gunnar, joiden kaks ainoot kaks biisiä oli järjettömän hyviä. Tavallaan pääesiintyjänä ja koko tapahtuman vetonaulana toimi Big Band jota fiittasi Vaskiksen entiset oppilaat Lauri Mikkola ja Axl Smith. Ihan mahtavaa menoa ja meininkiä, lopuks heitettiin niille molemmille sitten ruusut. Päivä päätty yhteiskuvalla kahden edellä mainitun sankarin kanssa ja tunnin armottomalla roudaamisella. 

Kuvat on Emmin kamerasta, tosin yritin valita niitä jotka ite otin. (Räpsin ihan tajuttoman määrän kuvia aina kun sain kameran käteen)

Huomenna olis tiedossa vielä ylirankka koulupäivä kera tyttökuoron, teatterikurssin ja teatterivierailun. Jep, koululta lähdetään suoraan katsomaan kolmen ja puolen tunnin teatteriesitystä, saa nähdä koska oon kotona. 

Niin ja totta, nappasin lauantaina vielä Retro Stationin setlistin käteen, ehkä tällä on vielä joskus hamassa tulevaisuudessa arvoa!

nytt hår, nya liv?

Huomenta! Nyt on väriä päässä ja meikit naamassa, oon siis ihan just lähössä viettämään superupeeta päivää  kavereiden kanssa Vaskifestiin! Aamu lähti käyntiin kahvilla ja suklaalla, nyt on sentään lauantai.

Mut tägättiin semmoseen ihkupihkuun Liebsterjuttuun, jonka avulla alle 200 lukijan blogit vois auttaa toisiaan saamaan lisää lukijoita. Petra heitti "haasteen" myös mulle, joten vastaan Petran laittamiin kysymyksiin. Valitettavasti en haasta nyt ketään enkä muutenkaan lähetä eteenpäin koska oon mälsä ja tylsä ja laiska ja kiireinen. 

Kysymykset:

1. Millainen uskot maailman olevan vuonna 2030?

Jännä ajatella et tulen ehkä jopa kokemaan ton vuoden. Mä en tiedä. Kehittyyhän tekniikka, mut tällä hetkellä se junnaa paikoillaan ja keskittyy älypuhelimiin ja tietokoneisiin. Itse maapallo tulee olemaan varmasti ihan järkyttävässä kunnossa, jos tätä samaa menoa jatketaan.

2. Mikä kirja/elokuva/biisi tms on vaikuttanut elämääsi? Miten?

No pakkohan tähän on sanoa Harry Potterit. Kasvoin potterikirja kainalossa, ei siitä mihinkään pääse. Vaikutti niin että luulin osaavani taikoa, oho.

3. Suurin ei-salainen pelkosi?

Varmaankin se että perheelle tai kavereille sattuu jotain. Tai itseasiassa se että kenelle tahansa tutulle sattuu jotain. En oo elämässäni koskaan kokenu ihmishengen menetyksiä, joten varmasti aika kova pala. Toinen semmonen vähemmän syvällinen ja epäitsekäs on se että menettäisin mun ääneni, tai tulis joku kysta tai joku joka pitäis leikata. 

4. Jos saisit viettää päivän kenen kanssa tahansa, niin kuka se olisi?

Matt Nicholls, varmasti. Tai Lights, se olis varmaan vähän parempaa seuraa. Jompikumpi, en tiiä. 

5. Jos saisit poistaa maailmasta yhden keksinnön, mikä se olisi?

Äh, mikä tuhoo luontoa ihan hirveesti mut tarpeettomasti? Lentokoneet, mut kun niitä tarvitaan. Oliskohan julmaa sanoo bensa? 

6. Lapsuudenaikainen unelma-ammattisi?

Nuorallatanssija. Kuusivuotiaana halusin isona ehdottomasti sirkukseen.

7. Osaatko piirtää? Jos osaat, mikä on vahvuutesi?

Joo, osaan mä kai. En ollu pariin  vuoteen kuvistunneilla, mut ku menin lukioon, sain jostain syystä kympin. Pitäis oikeesti valita lisää kursseja ja harjotella. Vahvuutena ehkä lyijykynän kanssa töhertely ja varjostus. Värittää en osaa, enkä maalata missään nimessä.

8. Rehellisesti, oletko koskaan toivonut jotakin pahaa jollekkulle?

Nojoo varmaan. Mut ei mitään "kuole huora", vaan tyyliin jotain vähemmän ilkeetä. Tai jos on ollu joku kusipää joka on pilannu mun elämän (hoho, rankka ilmaus), oon voinu tosissani toivoo et sen ympärillä ihmiset myös tajuis kuinka idiootti se on ja feidais sen.

9. Koska kaikki tuntuvat vihaavan talvea, kerro joku hyvä puoli siitä:

Laskettelu. Lumilautailu on sentään ainoo urheiluharrastus josta nautin, ja jota suostun harrastamaan. Varmaan just siks että sitä voi tehdä vaan talvella ja sillonkin tosi harvoin koska Helsingin lähellä ei oo oikeen mitään hyviä rinteitä. 

10. Jotain, mitä et ole koskaan tehnyt:

No en varmana sano mitään noloa benji-hyppyä. En oo koskaan nähny Greasea. 

11. Mitä kuuluu?

Aika hyvää, tänään on Vaskifest. Vannon että siitä tulee mahtavaa, tästä päivästä tulee mahtava!

huntingdopsis

Tää viikko on olli ihan jepajee. Oon saanu aikaseks yllättävän paljon; sen takia en oo tännekkään ehtiny tulla turisemaan. Uus jakso toi tullessaan kaikki mun inhokkiaineet ja mä joudun tosissani pinnistelemään että pysyn ees jotenkin mukana. Niin joo, oon aika taidokkaasti myös tavannu kavereita, tehny sitä ens viikon hardua ja kävin jopa serkulla. Niin ja tänään rakenneltiin koulun jälkeen äänitystekniikka-ryhmän kanssa huomista Vaskifestiä, jeejee mun nimi onpi listassa ja pääsen ilmaseks. Hinta oliskin ollu se huikeat viisi euroa, ahaa nyt säästän rahaa!

Sunnuntaina käytiin sitte vihdoinkin kattomassa niitä musikaalitreenejä ja olihan se nyt aika mahtava. Mitä nyt pienistä nenäverenvuotoon johtaneista haavereista tai parista täysin improvisoidusta kohtauksesta, ihan hyvä pläjäys siitä varmasti tulee. Käytiin sen jälkeen syömässä läheisessä Chicosissa parin kamulin kanssa, kuvan varastin törkeästi Elisalta.

Eilen sain älynväläyksen kokeilla tedä valmisjauheesta muffinseja, niistä tuli aika hirveitä. Kuorrutekin oli mukana, Bubble Gum Flavour, sekin oli ihan hirveen makuista.

Helppoo? Helppoo?

Oli jänätjänät kemut. Tutustuimpa uusiin ihmisiin ja ehkä vähän niihin vanhoihinkin. Mulla oli tosi mahtava ilta, mut kyllä silti jäi mietityttämään sellanen ihan pikkunen juttu. 

Mä en vaan jaksa teinejä. Huh, siinä se tuli. Siis ihan oikeesti, miksei kukaan kyseenalaista jumalauta mitään?

Ihmiset on jotenkin niin välinpitämättömiä nykyään. Enkä tarkota että pitäis jokainen uutisaihe ja kongolainen ministeri tietää, mut sellanen yleissivistys auttaa aika paljon. Miks joku haluis antaa itsestään sellasen kuvan ettei tiedä yhtään mitä tekee? 

Tää ita on jotain niin järkyttävää avautumista. Eniten vituttaa kaikki ja silleen.

Huomenna koululle, siinäkin taas yks vitun outo asia mussa; oon ihan innoissani menossa syyslomasunnuntaina katsomaan koululle musikaaliharjoituksia. Anyone Can Whistle, vai osaako?

Say it out loud

Miten voi olla niin järjettömän vaikeeta vaan unohtaa ja antaa olla? Vähitellen mä oon saanu päätä selvitettyä ja luonu uutta elämää, mut miks se menneisyys tulee aina takasin niin odottamattomina hetkinä. Oon yrittäny hankkiutua eroon niistä kipeistä muistoista, oon yrittäny olla ajattelematta niitä. Kyllä mä huomaan että ne tarkkailee mun jokaista liikettä. En mä voi tehdä mitään ennenkuin taas kuulen kuinka valehtelee musta muille ihmisille ja yrittää käännyttää vastaan. Mua ei usko enää kukaan, mut leimataan hirviöksi.

Miten joku voi tehdä asioista niin vaikeeta? Kuinka joku voi hyvällä omallatunnolla loukata toista kun tietää mitä se aiheuttaa? Mä haluisin vaan unohtaa, mut ne tekee sen niin vaikeeks. En oo enää edes vihanen, enimmäkseen tunnen sääliä. Mä oon jatkanut eteenpäin. 

Se on vähän niin kuin verkko, johon jää kiinni. Uskoo kaikki ne valheet ja tulee niin manipuloiduksi. 

Syysloma!

Eilen oli eka syyslomapäivä (vaikeeta tottua olemaan Vantaalla koulussa kun ei ookkaan viikon syyslomaa) ja vietin sen pääosin luokkakavereiden kanssa. Meillä on vielä päällä sellanen jännä perhevaihe että kokoajan on pakko nähdä ja olla yhdessä, se on aika söpöä :)

Päivällä tosiaan katottiin muutaman ryhmäläisen kanssa leffaa ja syötiin. Oli kiva vaan löhötä sohvalla ja jutella ihan rauhassa. Leffan jälkeen kaverit lähti ja sain pari tuntia aikaa valmistautua seuraavaan tapaamiseen, tällä kertaa kemuihin Helsingin keskustassa toisen luokkalaisen luona, jonne tuli sitten vähän enemmän porukkaa meidän ryhmästä ja meidän lukion toisesta "musaryhmästä". Ihan jännä ilta, tutustuin ihmisiin vähän paremmin ja uskon että kaikilla oli ihan hauskaa.

Nyt tosiaan juon aamukahvia, mutustan itsetehtyjä muffinseja ja kuuntelen musiikkia eli toisinsanoen nautin lomailusta ja rentoudun ennenkuin kohta juoksen viime tipassa palauttamaan vuokrattua leffaa. Illalla tossa lähellä on joku mun kaverin bändin keikka ja meen sitä katsomaan parin luokkalaisen kanssa, ylläripylläri!

Nyt vielä aiheeseen liittymätön kuva:

I swore I'd never use my head before I use my heart

Tänään eksyin jopa kehä kolmosen ulkopuolelle. Taisiis että menin viettämään päivää kaverin luo Rajamäkeen. Aika jees vihdoinkin tehdä jotain, nähdä ihmisiä ja ulkoilla. Lähiaikoina oon vaan ravannu kodin ja koulun väliä, eikä vapaa-aikaa nyt hirveesti ole ollut. Ja jos on, oon jaksanut enintään istua lukemassa, soittamassa tai koneella. 

Katsottiin leffaa ja syötiin siinä samalla. Mielikuvituksen puutteessa oltiin haettu kaupasta ihan perus tortilla-ainekset. Jauheliha tosin korvattiin soijarouheesta tehdyllä kastikkeella kun kumpikaan ei oikein lihasta perusta, ja tavallinen salaatti korvaantui rucolasta, lollosta (miten salaatin nimi voi tosiaan olla lollo?) ja punauvuorisalaatista tehdyllä kaupan mixillä. Varmaan parasta tortillaa mitä oon ikinä syöny, varsinki kun rucola toi siihen ihan uuden maun ja soija nyt vaan on mun mielestä niin ihanan makuista. 

Leffan jälkeen käytiin viemässä kaverin koiraa ulos ja käveltiin ihanan viileässä syysilmassa keskellä peltoa. Ihanaa kun puissa on vielä edes jonkin verran jäljellä kirkkaanvärisiä lehtiä, ja joka paikka on niin kauniin väristä. Varsinkin keskellä sitä utuista peltoa tuntui siltä että aika olis vaan pysähtynyt ja koko maailma hiljentynyt ihan vaan sitä yhtä hetkeä varten. Harmi ettei Helsingissä löydä niin helposti ihania maisemia ja pellonreunoja joita pitkin tallustaa. Raikas ilma ja oma rauha on vaan jotain niin korvaamatonta ja upeeta.

Samoja raiteita

Kun ottaa huomioon kaiken lähiaikoina tapahtuneen muutoksen ja draamailun, viime viikko oli kyllä yks rankimmista vähään aikaan. Lomailin lähinnä, koska viikon ainoa ja viimenen koe oli keskiviikkona. Loppuviikosta oli sitten aikaa yksin mietiskellä omia asioita, ja se oli ja on vieläkin henkisesti aika rankkaa kun stressaan tällä hetkellä niin monesta asiasta. Ehkä mä vaan olen huono käsittelemään pettymyksiä, ja mulla on tosi huono tuuri, mutta välillä totaalinen räjähtäminen on ollu lähellä. Kaikki on vaan välillä niin älyttömän sekavaa. 

Nyt tosiaan pitäis jaksaa taas tehä töitä koulun eteen. En tajuu miten mun pitäis revetä siihenkin suuntaan, keskittyä taas johonkin "tärkeään".

Eilen olin koululla semmoset 12 tuntia, nimittäin koulupäivän lisäks koululla oli Vaskiklubi. Ja siellä mun taas piti olla koska äänitystekniikka-kurssilaisten kanssa meidän piti rakentaa ja miksata koko juttu. Tää klubi on mun koululla aina välillä järjestettävä tapahtuma, jossa siis koulun bändit soittaa. Olin idiootti enkä tajunnu ottaa yhtään kuvia, mutta syntyi sentään mahtavia muistoja!

Löysin lehdestä ihan älyttömän kauniin lainauksen jostain biisistä ja liimasin sen heti kalenterin kanteen. Itse biisiä en oo onnistunu löytämään, mutta toi teksinpätkä menee näin:

"On kaikki paikallaan, taas kaikki jotakin tarkoittaa. Itsestään on silmät tottuneet pimeään. 
En enää muista kasvoja, olet pelkkää valoa"