Tänään eksyin jopa kehä kolmosen ulkopuolelle. Taisiis että menin viettämään päivää kaverin luo Rajamäkeen. Aika jees vihdoinkin tehdä jotain, nähdä ihmisiä ja ulkoilla. Lähiaikoina oon vaan ravannu kodin ja koulun väliä, eikä vapaa-aikaa nyt hirveesti ole ollut. Ja jos on, oon jaksanut enintään istua lukemassa, soittamassa tai koneella.
Katsottiin leffaa ja syötiin siinä samalla. Mielikuvituksen puutteessa oltiin haettu kaupasta ihan perus tortilla-ainekset. Jauheliha tosin korvattiin soijarouheesta tehdyllä kastikkeella kun kumpikaan ei oikein lihasta perusta, ja tavallinen salaatti korvaantui rucolasta, lollosta (miten salaatin nimi voi tosiaan olla lollo?) ja punauvuorisalaatista tehdyllä kaupan mixillä. Varmaan parasta tortillaa mitä oon ikinä syöny, varsinki kun rucola toi siihen ihan uuden maun ja soija nyt vaan on mun mielestä niin ihanan makuista.
Leffan jälkeen käytiin viemässä kaverin koiraa ulos ja käveltiin ihanan viileässä syysilmassa keskellä peltoa. Ihanaa kun puissa on vielä edes jonkin verran jäljellä kirkkaanvärisiä lehtiä, ja joka paikka on niin kauniin väristä. Varsinkin keskellä sitä utuista peltoa tuntui siltä että aika olis vaan pysähtynyt ja koko maailma hiljentynyt ihan vaan sitä yhtä hetkeä varten. Harmi ettei Helsingissä löydä niin helposti ihania maisemia ja pellonreunoja joita pitkin tallustaa. Raikas ilma ja oma rauha on vaan jotain niin korvaamatonta ja upeeta.
liityin lukeen sun blogii, vaikuttaa just jees!
VastaaPoistaliity ihmees munki
www.wherethelostkidsmeet.blogspot.com