Kun ottaa huomioon kaiken lähiaikoina tapahtuneen muutoksen ja draamailun, viime viikko oli kyllä yks rankimmista vähään aikaan. Lomailin lähinnä, koska viikon ainoa ja viimenen koe oli keskiviikkona. Loppuviikosta oli sitten aikaa yksin mietiskellä omia asioita, ja se oli ja on vieläkin henkisesti aika rankkaa kun stressaan tällä hetkellä niin monesta asiasta. Ehkä mä vaan olen huono käsittelemään pettymyksiä, ja mulla on tosi huono tuuri, mutta välillä totaalinen räjähtäminen on ollu lähellä. Kaikki on vaan välillä niin älyttömän sekavaa.
Nyt tosiaan pitäis jaksaa taas tehä töitä koulun eteen. En tajuu miten mun pitäis revetä siihenkin suuntaan, keskittyä taas johonkin "tärkeään".
Eilen olin koululla semmoset 12 tuntia, nimittäin koulupäivän lisäks koululla oli Vaskiklubi. Ja siellä mun taas piti olla koska äänitystekniikka-kurssilaisten kanssa meidän piti rakentaa ja miksata koko juttu. Tää klubi on mun koululla aina välillä järjestettävä tapahtuma, jossa siis koulun bändit soittaa. Olin idiootti enkä tajunnu ottaa yhtään kuvia, mutta syntyi sentään mahtavia muistoja!
Eilen olin koululla semmoset 12 tuntia, nimittäin koulupäivän lisäks koululla oli Vaskiklubi. Ja siellä mun taas piti olla koska äänitystekniikka-kurssilaisten kanssa meidän piti rakentaa ja miksata koko juttu. Tää klubi on mun koululla aina välillä järjestettävä tapahtuma, jossa siis koulun bändit soittaa. Olin idiootti enkä tajunnu ottaa yhtään kuvia, mutta syntyi sentään mahtavia muistoja!
Löysin lehdestä ihan älyttömän kauniin lainauksen jostain biisistä ja liimasin sen heti kalenterin kanteen. Itse biisiä en oo onnistunu löytämään, mutta toi teksinpätkä menee näin:
"On kaikki paikallaan, taas kaikki jotakin tarkoittaa. Itsestään on silmät tottuneet pimeään.
En enää muista kasvoja, olet pelkkää valoa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti