keskiviikko 14. joulukuuta 2011

If we make it out alive

Tänään istuttiin perheen kanssa ruokapöydässä syömässä, kun kuulin jotain aika pysäyttävää. Jotain, mitä en ihan olis kuvitellu vanhempieni suusta kuulevani.

"Olisin kyllä tosi pettynyt suhun jos menisit amikseen"
Kyllä vain, pettynyt. Keskusteltiin vaan ihan normaalisti mun tulevaisuudesta, ammatti- sekä kouluvalinnoista, ja mainitsin että oon myös harkinnut suoraan ammattiin kouluttautumista koska se olis mun oman laiskuuden puolesta kannattavampaa etten mee lukioon paskomaan niitä arvosanoja, vaan kouluttaudun vielä kun voin. Mikäs siinä, ihan kiva se on omalta faijalta kuulla että se olis pettynyt suhun jos teet näin.
Tunteet heilui siinä hysterian paikkeilla. Sillee dundundunn, mitäs nyt.
Toisaalta, miks helvetissä mua kiinnostais niiden mielipiteet kun ei aikasemminkaan ole kiinnostanut. Vittu, musta tulee vaikka rekkakuski jos haluun, pettyy porukat tai ei.

Perheestä puheenollen, autoin veljeä harjottelemaan sen laulukokeeseen. Se valitsi sen saman biisin minkä mäkin sillon kaks vuotta sitten kun mulla oli toi samainen laulukoe ja samat lauluvaihtoehdit. Ozzyn Dreamerilla mennään, I'm so proud! Veljellä on oikeesti jopa aika hyvä lauluääni, ja se on musikaalinen. Harmi ettei sitä musiikki pahemmin kiinnosta, muuten kouluttaisin siitä Suomen Alex Gaskarthin tai jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti