You are my mountain, you are my sea

MiÄhähää, mulla onkin maailman parhaat kaverit! Tulin just stadista, missä hengasin kavereiden kanssa jotain 5 tuntia. Oli taas jotain niin parasta. Samalla kun kävelin juna-asemalta kotiin, awwittelin koko matkan sitä kuinka mulla on niin helvetin ihania ystäviä :3

Eka tavattiin siinä meidän vakiomiittipaikalla steissin kiviukkojen alla, ja sitten me lähdettiin yhteen kivaan, vähän syrjäisään mäkkiin joka me siis oltiin löydetty joskus muutama viikko sitten. Me ei ehditty ees ostaa mitään kun eräille alkoi tulla järjetön Ben&Jerry's -himo, joten me lähdettiin siitä Forumin sinne jonnekkin S-markettiin vai mikälie onkaan. Siellä ei ollu kai oikeeta makua tai jotain, kun siis se on niin helvetin tärkeetä että se jätski on sitä yhtä tiettyä, koska siinä on klimppejä. Kuulemma. Sitä makua ei ollu myöskään Kampin marketissa (jonka kassalla iloisesti tajusin että olin viksuna poikana jättänyt kortin ja lompakon himaan, ja kasvatin velkaani euro kuudellakymmenellä), joten mäntit päätti ostaa jotain muuta Ben&Jerry'siä.

Siitä mä huomasin että mun olisi mielummin pitänyt vaikka lahdata ne kuin antaa ostaa yhteinen puolen litran jätski.

Niistä tuli oikeasti ihan hulluja. Ja pirun säälittäviä. Ja mua alkoi vituttamaan se niiden sekoilu, koska ne sai jotain hemmetin paskahalvauksia jätskistä. Ja luonnollisesti kun eka jätskipaketti oli syöty, niiden oli pakko ostaa toinen jostain ihan perseestä missä me ikinä oltiinkin. Se oli sitten sitä oikeaa makua, JEEEEEE.

Ihan normaalia käytöstä siis lapsilta, terveisiä vaan Mialle, Inkulle ja Leuralle. Jes.

Ja tuo jätski me siis syötiin yhdessä toisessa mäkissä, jonne me sattumalta oltiin päädytty koska käytiin Stupido shopissa. Siellä oli muuten jotain niin ihanaa musiikkia 8) Emmi osti Nirvanan Live On Airin, aplodit sille. Nyt sillä on varmaan kaikki mahdollinen Nirvana-kama mitä fani vain voi omistaa. Ainakin melkein.

Nyt varoituksen sana. Älkää ikinä, ikinä päästäkö näitä lapsia vaatekauppoihin. Siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää. Me nimittäin löydettiin huiveja!

Ekassa kuvassa vasemmalta oikealle Leura, Inkku, Emmi, Minä ja Mia. Tokassa kuvassa Leura on koristeltu, eheh.

Sitten meidän oli pakko alkaa valumaan jo kotiin päin, ja Emmi juoksi junaansa. Me neljä jäätiin vielä hetkeks Inkun pysäkille venaamaan sen bussia (ei siinä mennyt kun neljä oikeeta bussia ohi kun ei maltettu päästää sitä kotiin) ja istuskelemaan ihmisten iloksi melkein keskelle jalkakäytävää. Mukavaa.

Sitten mä erittäin edustavasti halailin Inkkua. Aah, oli ihana päivä, kiitos! :3