There is a world inside of me

Mä sain tosi hämmentävän viestin perjantaiyönä kun olin nukkumassa. Ei siinä edes oikeesti ollu mitään hämmentävää, enimmäkseen se oli tosi mukava ja hieno juttu, mut koska oon tunnevammanen ja epäluulonen paska, mun mieltä vaan sekotti superpaljon se et saan ihan yllättäen viestin jossa mulle sanotaan jotain kivaa. Koska ketään muka on kiinnostanu mitä mieltä mä olen jostain tai mitä mä kenestäkin ajattelen?
Ja vaikka tosta nyt olis pitänytkin tulla hyvä fiilis, mua alko ahdistaa. En osaa vastata tollaseen mitään järkevää, tai edes reagoida normaalisti.
Vasta tänään sain jotenkin kaikki hämmentävät ajatuksen puristettua päästä ulos, ja vihdoinkin olo on neutraali.

Tosiaan, eilen lähin extemporena Ellalle kyläilemään ja jäin sinne sitte yöks. Juotiin, syötiin, kirjotettiin jopa biisi. Just sellasta perus chillailua mitä oon tän kaiken stressin ja hämmennyksen keskellä tarvinnutkin.
Jotenkin siis tänään tuolla bussipysäkillä auringonpaisteessa istuessani tajusin ettei asiat ehkä olekaan niin huonosti, ja päätin vaan iloita siitä et mulla on ehkä sittenkin ihmisiä ympärillä, ja että joku välillä musta välittääkin. Vitutus gone, ainakin näin yhen päivän ajaks.


Huomenna olis Simple Plan, eikä mitään hajua kenen kanssa oon menossa. Vittusaatana. Nojoo, meen sitte vaikka yksin fiilistelee, vaikken kyllä siitä musasta hirveesti tykkääkään :D